Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Rentoa rantaelämää

Kävimme eilen saunassa ja heitin talviturkinkin meressä. Kiuas toimii sähköllä, mutta löylyt olivat mieluisat, koska ilmanvaihto toimi erinomaisesti. Löylyveden määrää säätelemällä sai lempeää tai kirpakkaa nautintoa.

Mökkimme on parhaalla paikalla, meren tuntumassa. On rentouttavaa seurata rannan tapahtumia. Melua ei tuota kuin lokit. Ne ilmeisesti pesivät läheisessä pienessä saaressa ja torjuvat mahdollisia häiriköitä kirkumisellaan.

Salmessa purjehtii jatkuvasti joutsenia. Välillä jokin sorsa nousee räpättäen ilmaan kuin pikkukone lentokentältä. Rannan valo lumoaa iltaisin.

Illalla saimme ystäväpariskunnan vieraaksi. Heillä on majoitus Vaasassa. Tapasimme muitakin ystäviä, joilla on kortteeri tällä samalla alueella.

Uni maistuu mökissä erinomaisesti. Olen nukkunut noin kymmentuntisia siivuja. Joskus toki olen herännyt, mutta uni on palannut pian. Johtuuko väsymyksestä vai paikan rauhasta? Ehkä molemmista. Vaimollekin on uni maistunut.

Mökkikylän päämaja toimii myös lounasravintolana. Tähän asti olemmekin lounastaneet täällä. Kulmakunnan työssäkäyvät näyttävät löytäneen paikan. Tällaiseen paikkaan voisin tulla toistekin lomailemaan.

Nyt on kaunis sää ja seurakenttä on toivottavasti kuivunut eilisestä. Sinne aiomme tänään.

Taisin kertoa aikaisemmin, että kentällä oli alussa 30 traktoria hinaamassa asuntoautoja ja -vaunuja paikoilleen. He olivat paikallisia maanviljelijöitä. He olivat kuulemma tulleet aivan pyytämättä. Tämä kertoo ruotsinkielisen seudun yhteisöllisyydestä. Yhteishenki ja auttamishalu ulottuu oman porukan ulkopuolellekin, kun apua tarvitaan.



Ei kommentteja: