Mietin eilen, syökö yksi toisen. Tarkoitin, että voiko tämä aktiivinen kirjoittaminen viedä tilan maalaamiselta.
Voi olla, että maalaamisen lamalla on syvemmät syyt. Tunnen voivani fyysisesti oikein hyvin. Minun on kuitenkin vaikea ryhtyä vaativiin henkisiin ponnisteluihin. Kirjoitin äskettäin, että en viitsi enää kehittää englannin kielen taitoani. Sekin voi olla saman syndrooman oire. Auton mukana tuli saksankielinen käsikirja. Edellinen omistaja on saanut auton Saksasta. Olen lukenut hieman saksaakin, joten minun pitäisi sanakirjan avulla saada kohtuudella selvää manuaalista. Sekin tuntuu kovin raskaalta ponnistukselta. Tunnen ettei minulla ole henkisiä voimia siihen.
Syövästä toipumisen kestoa ei tunnu tarkoin tietävän kukaan. Koko ruumiini - mukaan lukien aivoni - ovat saaneet viime vuonna ankaran myrkkykohtelun. Lopputulos on loistava.
Voihan se olla niinkin, että aivojen toipuminen kestää kauemmin kuin fyysisen kunnon. Ajatus sotii järkeäni vastaan, mutta mistä sen tietää. Ihminen on uskomattoman monimutkainen olio.
Jos asia on näin, tämän kevään työponnisteluja seurannut uupumus saa selityksensä. Sinälläänkin ne väsyttävät, mutta toipuluus voi selittää uupumuksen syvyyden.
Osa-aikaeläkkeelle pääseminen on Taivaan lahja. Aivoni saavat aikaa toipua. Ehkä maalaamisellakin on vielä aikansa. Tämä kirjoittaminen on osaltaan hetken tuntemusten käsittelyä ja sillä voi olla merkityksensä toipumisessa. Se on myös mukava tapa prosessoida virikkeitä, joita tulee vastaan tai herää mielessä. Teksti syntyy aika helposti, kun ajattelen asioita ulos. Kummallista, että se ei niin tunnu kuormittavan aivoja.
Kärsivällisyyttä Heikki! Sinulla on hurja kokemus takana. Hiljaa mäessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti