Liftausnostalgiaa

Meidän fanitusparimme Nihkeet Hinaajat ovat oikein hyvissä asemissa liftauskisassa. Ovat selvinneet jo Haaparantaan. Kuorma-auton kyydissä ovat saaneet nukkuakin vuorotellen ohjaamon sängyssä.

Kannustimme heitä jatkamaan yötä myöten, kun heillä tuntui olevan todellinen taisteluhenki päällä, vaikka leikkimielellä olivat lähteneet mukaan. Muistin eräältä omalta reissultani, että liftaaminen onnistuu Pohjanmaalla yölläkin kesäisin. Kerroimme myös, että pohjalaiset eivät malta nukkuakaan valoisina kesäöinä vaan jopa kyläilevät toistensa luona.

Muistan, kun olin tulossa kavereiden kanssa 70-luvulla Perä-Pohjolasta etelään. Yhdellä kavereista oli auto - Simca tonni tai jokin samantapainen - ja se oli kyytimme. Olimme kyläilleet Oulussa erään kaverimme kotona ja lähdimme yötä myöten ajamaan etelään. Muistelen, että yömajoitustakin tarjottiin, mutta lähdimme tien päälle valoisaan yöhön.

Kävi kuitenkin niin, että auto hajosi jossakin Pohjanmaan lakeuksilla. Siihen aikaan oli Ruotsissa paljon sinne töihin muuttaneita suomalaisia. Eräs sieltä tuleva nainen otti ystävällisesti meidät hinaukseen ja veti meitä muistaakseni pari kolmekymmentä kilometriä pitkin rankan tieremontin alaista nelostietä. Pääsimme eräälle yöhuoltoasemalle. Saattoi olla Kärsämäellä.

Autonomistajakaveri sai kärrynsä myytyä huoltoasemalle ja hän sai sieltä liftin Hämeenkyrön suuntaan, jossa oli hänen kotinsa. Meitä oli muistaakseni kaikkiaan neljä. Nyt en muista mihin yksi kavereistani lähti. Saiko hän liftin yksinänsä? Siiryin yhden kaverini kanssa ehkä neljän tienoilla nelostien varteen liftaamaan. Saimme kyydin eräältä nuorelta mieheltä, joka oli ajamassa Fiat kuussatasellaan jonnekin Pyhä-alkuiseen paikaan kaivokseen töihin. Matkamme edistyi kunnes hänen piti kääntyä itään.

Seuraava kyytimme oli kuorma-auto. Muistelen, että sillä oli lastinaan jotakin tietöihin liittyvää. Minulle oli yllätys, että kuorma-auton kyyti oli niin epämukavan kuoppaisen tuntuista. Kuljettaja oli ehkä ottanut meidät matkaseurakseen, mutta taisimme nukahtaa molemmat.

Pääsimme aika pitkälle ja uusiakin kyytejä saimme. Muistan, kun kävelimme nuoruuden huolettomina aurinkoisen päivän lämmössä nelostien asfaltilla. Illan mittaan olimme jo ehkä sadan kilometrin päässä kaverini kodista Vantaalla. Sinne tähtäsimme. Aloin katsella jo heinälatoa, jossa voisimme nukkua yön. Kaverini kuitenkin meinasi, että liftataan vielä.

Tuolloin 70-luvulla autoilu oli vielä aika huoletonta. Eräs ainakin kaverilleni tuttu iso perhe Vantaalta oli ajelemassa kotiaan kohti. Lapset matkustivat pakettiauton isossa tavaratilassa. Sinne mekin nousimme lapsikatraan jatkoksi. Uni maistui ja pääsimme samalla kyydillä määränpäähämme.


Huomasin iltayöllä kuvan toisestakin oranssiliivisestä parista Facebook-virrassani. Kisassa onkin yksi tuttu kollega koulustani parinsa kanssa mukana. Heidän kisanimensä on Yyteritys ja niinpä he olivatkin tähdänneet Poriin. Sinne olivat myös päässeet. Tästa pääset heidän blogiinsa.

Unohdinkohan eilen laittaa tämän Hitchball4000-kisan pääsivun linkin tänne? Tästä sinne pääsee.

Kisaa johtava parii näyttää olevan nyt Rovaniemellä. Nihkeet hinaajat ovat hyvänä kakkosena Haaparannalla. Yyteritykset ovat Porissa.