Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Piilosilla


Kaksi ja puolikuukautinen nuori mies on rauhallinen ja tyytyväinen elämäänsä. Ohjelmaksi riittää hyvin, kun pappa heiluttelee sormiaan naaman edessä. Kun pikkuisen isä poksauttelee suutaan, pientä naurattaa. Siinä on varmaan huumorin ydin. Jotakin yllättävää.

Kaksivuotiaan neidon kanssa leikittiin piilosta. Verhon takana oli niin hyvä paikka, että neiti piileskeli siellä monta kertaa. Kun pappa lymyili oven takana, oli niin pelottavaa, että piti tulla äidin kanssa löytämään. Seuraava kerta meni jo rauhallisemmin. Kun pappa lymysi parisängyssä peiton alla, pikku etsijä moitti topakkana, että ei saa mennä isän paikalle.

Aamiaspöydässä pikku neiti joutui oppimaan, että elämässä on joitakin mystisiä rajoja. Hän pyysi kesken ruokailun pappaa näyttämään pippeliä. Sitten hän oli sitä mieltä, että hänen äitinsäkin pitäisi näyttää omaansa. Niin pikkuinen joutui oppimaan, että on joitakin eroja ja että kaikkea mieleen juolahtavaa ei voi tehdä, vaikka se tuntuisi kuinka luonnolliselta.

Ei kommentteja: