Sananvapaudesta

Mukavaa, kun saa nukkua aamuisin vuoden väsymystä pois. Arviointihommia olen tänään vielä tehnyt ja bulkkiosasto eli päättyneet kurssit on ihan melkein valmis. Rimpsunrämpsyjä eli roikkuvia täydennyksia vielä pitäisi setviä. Näyttää siltä, että huomenna on hommat hoidettu ja kesä alkaa. Yhden jutun jätän suosisti syksyyn, kun sillä ei ole kiirettä.


Katsoin Areenasta Kioskin ohjelman, jossa puhuttiin trollauksesta. Sillä lienee monta merkitystä, mutta yksi on nettikeskustelujen häiritseminen. Eräässä maassa on jopa trollaustehdas, joissa trollataan kokopäivätyönä muissa maissa nettikeskusteluja. Nämä hyökkaykset voivat olla niin voimakkaita, että keskustelijat lopettavat osallistumisen yritettyään vaihtaa ajatuksia asiallisesti. Näin ulkovalta voi rajoittaa keskustelun vapautta. Tämä ei voi olla oikein.

Olen elänyt suomalaisen itsesensuurin ajan. Siitäkin hengissä selvittiin. On hyvin vaikea arvioida, missä määrin suppusuisuus oli viisautta, kun yksittäisten henkilöiden poliittiset tarkoitusperät tuntuivat sekoittuvan kansakunnan edun ajamiseen. Varmasti ainakin osa oli viisautta. Kaikenlaiset voimatasapainoerot vaikuttavat siihen, miten suurella volyymilla on järkevää puhua ja mistä. Ajatellaan vaikka pienten ja isojen yritysten keskinäisiä neuvotteluja.

Olen alkanut lukea Hans Falladan teosjärkälettä Yksin Berliinissä. Teos yhdistää faktaa ja fiktiota. Kirjailija on elänyt Saksassa sodan ajan joten uskon hänen kuvauksensa antavan autenttisen vaikutelman sananvapaudesta natsien ajan Saksassa. Aivan kaamealta vaikuttaa. Ihmiset vasikoivat toisistaan tavoitellessaan omaa etua. Teos on oikein luonikasta kerrontaa. Suosittelen jo tämän kokemuksen pohjalta.