Musiikin lohdutus

Kuuntelen harvoin musiikkia, vaikka siitä pidänkin. Tämän päivän hieman apeaa mieltäni on lohduttanut Radio Yhden kauniit musiikkivalinnat. Oli jännittävää huomata, kuinka lumoavia sointinäyttämöitä sisältyy Sibeliuksen Karelia-sarjaan, silloin kun perusteema ei tuiverra vauhdissaan. Värit tuikkivat kuin tähdet taivaankannessa. Näky on sarastuksenomainen ja Saraste esityksen johtikin.

Sitten soi Chopin pianolla ja toi mieleen rakkaat puolalaiset ystävämme. Kuplivat kuviot soivat nekin heräävää elämää ja väliin tumman pateettiset sävyt muistuttivat elomme moninaisuudesta.

Yrjö Kilpisen Tunturilaulu vei muistoni lapsuuteen jolloin asuimme pohjoisessa ja luulen, että kyseinen laulu oli meillä levyllä. Siksi se on piirtynyt lujasti lapsuuden mielenmaisemaani. Synnyinseudullani Torniojokilaaksossa tuntureita olikin.

Rodrigon sinfoniaorkesterisäesteinen kitaramusiikki toi mieleeni sen, että soitin nuorena miehenä klassista kitaraa. Pianoon sain tuntejakin, mutta kitaran parissa olin täysin itseoppinut. Olisi mukavaa joskus palautella Bachia sormiini, mutta eipä minulla enää ole kitaraakaan.