Sairaan rakas elämä
Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa
tiistai 9. kesäkuuta 2015
Kun tarpeet eivät kohtaa
Hankalaa, kun vaimon ja minun tarpeet eivät kohtaa. Vaimon pitäisi päästä pois täältä kotoa, jotta saa ajatuksilleen virikkeitä ja vaihtelua. Minä taas odotan, että voimaannun väsymyksestäni. Kulkeminenkin rasittaa. Olen tyytyväinen, että hän on jo neljä kertaa harjoitellut autolla ajamista. Kohta hän ei ole enää riippuvainen kuskista. Toivotaan, että huomiseksi löytyy jokin kompromissi.
Olisi mukava alkaa maalata jotakin, mutta siihen on kynnys. Toisaalta en jaksa ja toisaalta olen jotenkin lukossa. Pelkään, että käteni ei enää toimi kuten ennen. Pitäisi varmaan aloittaa kuin lapsi päästessään hiekkalaatikolle.
Pitäisi varmaan oppia siihen, että palautuminen on hitaampaa. Taaskin on vaikea sanoa, johtuuko se syövästä vai vanhenemisesta. Jos syy on ensin mainittu, on toivoa ilmiön vähenemisestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti