Aamupäivän tapahtumia

Kävin taas aamulla saamassa Symeveneä. Jo ulko-ovella tapasin tuttuja, kun eräs potilaskaverini oli vaimoineen tulossa paikalle. Hän oli menossa 7B:lle saamaan kantasolusiirrettä. Sain vielä seuraa pistosjonoon labraan, kun hänet lähetettiinkin osastolta ensin sinne.

Labrajonossa meni tunti. Kun menin päiväsairaalaan, minut osoitettiin isoon keinonahkaistuimeen. En viitsinyt ryttyillä. Edellisellä kerralla, kun sellaista tarjottiin, sain puhutuksi itseni petipaikalle.

Tuolissa oli edellisen kerran istunut kaksimetrinen nuorimies, joten säädöt olivat minulle päin prinkkalaa. Jalka-alusta oli liian kaukana, enkä huomannut, että sitä pitää säätää manuaalisesti. Hoitaja laittoi sen paikoilleen. Kun tulin myöhässä paikalle, jouduin odottelemaan, että päästään alkuun.

Asento tuolissa ei houkutellut lukemaan, joten katselin Rion kisoja. Torkahdinkin jonkin kerran.

Hoitajien rintalaatoista näkee ajan kulun. Niissä olevat valokuvat on otettu joskus muinoin.

Hoitaja huuhteli lopuksi katetrini. Yksi lumen (letkun päätyosa) oli tosi tiukalla. Eilisiltainen hoitaja jo painiskeli sen kanssa. Se kuitenkin saatin auki.

Menin taas kanttiiniin nestetankkaukseen. Join jotakin mango/guava-juomaa puoli litraa. Lähtiessäni pohdin, että vastapäätä oleva mies näytti jotenkin tutulta. Mietin oliko se aamullinen taksikuski. En ollut varma. Nyt näin miehen edestä, kun kuskin näin etupäässä sivusta takaa. Peilistä ei tainnut näkyä koko naama. Emme moikanneet.

Kela-taksin tuleminen odotutti ja syy varmistui auton saavuttua. Kyseessä oli kimppakyyti, jollaisia tunnutaan järjestelevän erityisesti puolen päivän tienoissa. Ihan järkevää. Autossa oli kaksi Itikseen menevää asiakasta.

Vaimoni on pohtinut, voinko mennä yhteiskyytiin tartuntavaaran takia. Joillakin potilailla on oikeus yksityiskyytiin. Olen tarkistanut asian. Ei koske minua.