Outo valinta

Piirustelin tänään ikkunasta avautuvaa maisemaa. Edessä on Meikun rekennuksia, keskellä Merimelojien maja ja Soutustadion. Taustalla näkyy Länsisatamaan nouseva hotelli. En ole tyytyväinen tulokseen, mutta sainpahan aloitetuksi. Näkymä on kiinnostava. Voisin tehdä samasta aiheesta tutkielman lyijykynillä. Käsi tuntui hieman epävakaalta. En tiedä johtuuko se tekemisen puutteesta vai syöpähoidoista.

Tässä on uusi katetrirustinkini. Kun on Kukkojen sukua, joutuu kestämään sen, että heltat kasvavat.

Erikoisia ovat nämä hoitojen vaikutukset. Minulle ovat nyt kasvaneet viikset ja pujoparta. Poskissa ei ole kuin haituvia. Päälaki on yhä kalju. Pientä nukkaa siinä tuntuu.

Luen Anna Ahmatovan elämäkertaa "koditon", jonka on kirjoittanut Jelena Kuzmina. Ahmatova on venäläinen runoilija, joka eli 1889-1966.

Ahmatovan alkuperäinen sukunimeni oli Gorenko. Kun hän alkoi kirjoittaa runoja, hänen isänsä pelkäsi tyttären saattavan hänen nimensä häpeään. Minä voin sitten tehdä sen ilman sinun nimeäsi, totesi tytär. Hän otti käyttöön Ahmatovan, joka oli hänen Ahmat-kaanista polveutuvan äidinäitinsä tataarinimi. Valinta oli hyvin outo, koska tuollaisia nimiä vieroksuttiin Venäjällä. Se oli uhmakkaan 17-vuotiaan valinta.

Tyyliltään Ahmatova edusti akmeismia kuten Osip Mandelštam. Akmeismi kilpaili symbolismin kanssa. Akmeistit tuumivat, että miksi käyttää symboleja, kun oikeitankin ilmauksia on olemassa. Mielestäni Ahmatovan tuotanto on proosarunoutta. Ahmatova käyttää kyllä symbolejakin. Runot ovat hyvin omaelämäkerrallisia.

Ahmatovan elämä on kauheaa Stalinin Neuvostoliitossa. Hänen ensimmäinen miehensä, josta hän oli tosin eronnut, ammuttiin. Hänen poikansa oli vankilassa ja Stalinin leirillä. Kun poika ja Ahmatovan silloinen miehensä pidätettiin samaan aikaan, hän nöyrtyi kirjoittamaan Stalinille. Se auttoi ja vangitut vapautettiin. Poika vangittiin myöhemmin uudestaan.

Taannoinen hieno nuori lady joutui kärvistelemään vankilajonossa muiden kanssa viedessään pojalleen paketteja ja myymään sillejä torilla.

Ahmatova yritti olla epäpoliittinen, mutta ennen pitkää hänen runoutensa kiellettiin. Hän tuli toimeen tekemällä käännöstöitä.

Stalinin vainojen pahentuessa hän oli menettää järkensä pelon vuoksi. Yölliset koputtelijat saivat ihmiset elämään kauhun vallassa. Eräs ohikulkija oli nähnyt suunniltaan olevan Ahmatovan kadulla ja todennut, että tuo vanha, mielisairas kerjäläinen on kuuluisa Anna Ahmatova.

Sota-aikana Ahmatovan runot olivat kirjoitettu niin yleiselle tasolle, että ne kelpasivat järjestelmälle. Sitäpaitsi juuristaan huolimatta Ahmatova oli hyvin venäläinen.


Korjaus: Anna Ahmatova ei ollut aatelinen.