Hannu meni hämilleen ja hörppäsi kahvia saadakseen miettimisaikaa. Pitää hakata halkoja, että saa pilkettä silmiin, mutisi Hannu, mutta onneksi Liisa ei kuullut. Nyt ei ole huumorin aika, ei todellakaan, ajatteli Hannu.
Hannu pyyteli anteeksi typeriä sanojaan ja Liisa nyökkäsi itkuisena. Hannu ei tyytynyt tähän ja hän selvitti lempeästi puhellen asian loppuun Liisan kanssa.
Liisa sanoi lähtevänsä kotiin ja menevänsä mieluiten yksin. Hannu tunsi huolta hänen selviämisestään ja hänen saamansa herrasmieskasvatus velvoitti. Liisa vastusteli Hannun saattamistarjousta, mutta myöntyi vihdoin. Hannu lsanoi haluavansa vain varmistaa, että Liisa pääsee kotiin.
He kävelivät vaitonaisina. Hän ei tiennyt, seurustelevatko he enää. Liisan kotiovella he hyvästelivät pikaisesti ja Hannu suuntasi kotiin.
Hannu pohti istuessaa raitsikassa, että työ, opiskelut ja Liisa on yhdessä liian paljon. Hänkin tunsi väsymystä. Heidän seurustelunsa tuntui roikkuvan ilmassa nyt, mutta miten hän voisi sanoa sen selvästi irti tällaisessa tilanteessa. Olen joutunut allikkoon - mikä se sekin on - enkä osaa valita mitään kuormaa pois.
Meni pari viikkoa ilman yhteydenottoja kummaltakaan puolelta. Hannu näki kerran Liisan kaukaa seuroissa Oulunkylässä ja oli hyvillään, että Liisa oli jaksanut tulla.
Hannu upposi yhä syvemmälle kirjanpidon ja raportoinnin saloihin. Suurin osa tapahtumista oli rutiinia. Jaksotuskirjaukset, joilla jaettiin tuloja ja menoja eri raportointikausille, saattoivat olla mutkikkaita. Hannu piirteli tiliristikoita avukseen, kun pohti oikeita kirjauksia. Hänelle oli sanottu, että pilkunviilaus ei hyödytä ketään. Tärkeintä on että jaksotusperiaate säilyy samana laskentakaudesta toiseen. Hannu tulkitsi ohjetta siten, että esimerkiksi kolmen kuukauden laskua ei kannata jyvittää kuukausien päivien lukumäärien perusteella vaan jakaa vain laskun summa kolmella. Pieniä laskuja ei kannattanut jaksottaa ollenkaan. Hannu antoi työpäiviensä venyä, jotta sai riittävästi miettimisaikaa. Hän ei saanut siitä palkkaa, mutta oli mukava pohtia asioita rauhassa.
Hannu ei ollut saanut paljoakaan aikaan opiskelujen eteen. Hän oli päättänyt ottaa työnsä kunnolla haltuun ennen kuin olisi myös opintojen aika. Kulttuurihistoria kutkutti hänen mieltään, mutta työ ei sallinut luentomatkoja Turkuun. Voisin yrittää suorittaa ainakin perusopinnot käymättä luennoilla. Täytyypä haalia tenttikirjoja jostakin. Onneksi opintokokonaisuus toteutetaan perinteisesti eikä laajoja ryhmätöitä eikä projekteja tehdä.
Meni taas viikko. He sattuivat seuroissa vastakkain palauttaessaan astioita yläparven kahvilassa. Liisa sanoi vain, että hänellä on uutisia. Voitaisiin viestitellä.
Hannu ei malttanut olla lähettämättä viestiä jo seuraavan päivänä. "Täällä kirjoittaa iso kysymysmerkki." Sain YTHS:ltä lähetteen psykiatrille, hänelle vastattiin. Minun piti mennä yksityiselle, koska YTHS:llä joutuisin odottamaan pitkään. Kävin jo, oli aika kallista.
Maksan sen sinulle sen käynnin, minähän käyn töissä, vastasi Hannu. Olen tosi mielissäni, että rohkaistuit. Mukava kuulla, mutta ei sinun tarvitse, vastattiin.
Mitä määrättiin? uteli Hannu.
Cipralexia ja terapiaan pitäisi hakeutua, kuului lakoninen vastaus.
Älä, en voisi olla onnellisempi tästä, vastasi Hannu. Miten se Ciprajotain vaikuttaa?
Liittyy pään kemiaan, Jokin ottaa takaisin jotakin, Liisa avasi. Vakauttaa tilaani ja terapia onnistuu paremmin, tekstasi Liisa.
Miten eteenpäin? kysyi Hannu.
Syön näitä ja sitten uusi tapaaminen. Selvitän terapiatarjontaa.
Hannu kirjoitti vielä jotakin, mutta ei saanut enää vastausta. Liisa meni varmaan nukkumaan, hän tuumi. Jos hän todella alkaa elpyä, kyllä minäkin jaksan, jos tässä nyt on enää mitään.
Hannu oli viikon päästä seuroissa ja mennyt saarnan loputtua yläkertaan. Puhuja oli käsitellyt uskovaisten välistä rakkautta. Se on eri asia kuin maallinen rakkaus. Yhteneväisyyksiäkin on, kumpaakin pitää hoitaa. Sitäpaitsi kaikkia lähimmäisiä pitää rakastaa.
Hannu kantoi kahvitarjotinta, kun hän näki Liisan istuvan kahden ystävättärensä kanssa. Hannukin tunsi heidät.
Ei kolmea ilman neljättä, hän aloitti. Saanko tasapainottaa?
Kolmikko oli täydessä keskusteluvauhdissa, mutta Hannulle nyökkäiltiin, Hannu ilahtui Liisan lämpimästä hymystä.
Juteltiin niitä näitä. Liisa oli taas päätynyt korvapuustiin kahvin seuraksi. Vähitellen väki alkoi vähentyä ja uusia tuli paikalle seuraavaa puhetta varten. Liisa kuiskasi, että hän haluasi vaihtaa muutaman sanan kahden kesken. He sopivat tapaavansa kohta sakastin puolen oven edessä. Hannu lähti edeltä.
Ulkona Liisa sanoi, että hän on huomannut Hannun väsyneen hänestä huolehtimiseen. Olet ollut kultainen ja olen sinulle kiitollisuudenvelassa kuolemaani asti, hän sanoi. Minä napotan kotona ja käyn joskus seuroissa, jos jaksan. Minun vointini ei ole juuri kummempi, mutta pillereiden pitäisi psykolääkärin mukaan auttaa.
Joku säestäjä tai tulkki tuli ovesta ja ohitti heidät mennessään kohti Myrskyläntietä. Liisa ja Hannu odottelivat hiljaisina kunnes sana oli taas apaa.
Olen ajatellut yrittää tukeutua ammattiauttajiin ja siksi minusta on reilua vapauttaa sinut velvollisuudentunteestasi, jatkoi Liisa. Minä pidän sinusta kovasti edelleen, mutta mennään eteenpäin vain ystävinä. Toivon että viihdyt työssäsi. Sinulla on kovasti tekemistä siinä ja opiskelussa.
Hannu ei osannut juuri muuta kuin nyökkäillä ja ynähdellä. Hän sai sanotuksi, että olisi hän pelkkänä ystävänäkin halunnut auttaa. Jos sinusta tuo tuntuu parhaalta ratkaisulta, minä tyydyn tahtoosi, hän jatkoi. Laita tekstari, jos tuntuu, että voisin tehdä jotakin hyväksesi.
He lähtivät eri suuntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti