Automme avain reistaili taas. Se on ainokaisemme, sillä edellinen omistaja oli hukannut toisen. Avaimestamme olivat etäominaisuudet hävinneet. Sillä ei voinut avata eikä sulkea kerralla auton lukkoja. Ovien lukitseminen oli hankalaa, koska avaimella sai vain kuskin oven lukkoon. Muut lukot piti ensin painaa kiinni niiden jäykistä nupeista. Sitäpaitsi toinen takaovi ei mennyt ollenkaan lukkoon. Sen nuppi oli pudonnut oven sisään. Onneksi nuppia ei näkynyt joten oven aukioloa ei voinut päätellä.
Vanha avaimemme syö pattereita tolkuttoman nopeasti. Olin käynyt äskettäin Itiksen Gigantissa vaihdattamassa avaimen sähkövarastot. Kyseisestä liikkeestä ne sai paljon edullisemmin kuin Vehosta. Avain muuttui taas käteväksi.
Juttelimme asiasta kotona. Olin tilannut Vehosta uuden avaimen jo kevättalvella. Kallis oli ja piti maksaakin heti. Päätimme noutaa avaimen nyt eikä sitten joskus.
Astuin Vehon autosaliin. Vaimo oli jäänyt autoon odottamaan. Uutuuttaan kiiltävät ajoneuvot odottivat ostajia. Tunnelma oli juhlallinen. Tuntui että pitäisi puhuakin kuiskaten. Nuoret myyntileijonat notkuivat autojen väleissä kravatteineen ja valkoisine paitoineen.
Sain varaosatiskiltä uuden avaimemme. Lähdimme sitten Itikseen asioille.
Itiksen parkkihallissa huomasin, etteivät uuden avaimen etäominaisuudet toimineet. Turhautti. Vaimoni arveli ettei siinä ole pattereita. Päätin käydä Gigantissa tarkistuttamassa asian. Tapasin saman myyjän kuin edellisellä kerralla. Häntä hymyilytti. Kyselin kieli poskessa, voisinko saada jo paljousalennusta. Sitä ei luvattu, mutta sanottiin, että tänään olisi pesukone tarjouksessa. Ei kiinnostanut. Patterit vaihdettiin.
Ostos oli turha. Huomasin parkkihallissa, että ovet pysyivät mykkinä, vaikka kuinka napsuttelin avainta. Siis takaisin Vehoon.
Huoltopuolella Aleksis Kiven näköinen punaparta kertoi, että avain pitäisi koodata. Mitä ihmettä? Ei minulla ole mitään koodeja. Avaimeen oli tosin kiinnitetty tarra, jossa oli pitkä numerosarja. Siinäkö se koodi on? En tosin ollut koskaan huomannut autossamme mitään näppäimistöä.
Kirjailija istui ratin takana, yritti ja yritti. Koodaus näytti tarkoittavan sitä, että vanha avain pannaan virtalukkoon ja uutta käytetään siinä lähellä. Hän siirteli avainta ilmassa puolelta toiselle kokeillakseen vaikuttiko avain lukkoihin. Ei onnea. Minä seisoin ulkopuolella ja yritin tahdikkaasti katsella pilviä taivaalla.
Kirjailija nousi autosta. Mikäpä tässä auttoi. Luvattiin, että uusi avain tilataan. Uusvanhaa ei tarvitse jättää. Kuukausi saattaa mennä. Meillä on kuitenkin nyt kaksi avainta. Molemmat ovat manuaalisia, kun vanha avainkin menee hengettömäksi.
Suustani lipsahti kysymys, tykkäätkö Seisemästä veljeksestä. Hän oli heti juonessa mukana ja sanoi, että kerran oli seitsämän miestä yhtä aikaa tutkimassa samanlaista pikkukärryä, A-sarjan Mersua. He tosin eivät varmaan olleet veljeksiä. Päättivät testata auton tilavuutta. Sinne ne menivät kaikki kerralla. Kaksi istui edessä, kolme takapenkillä ja kaksi hintelintä kyyristeli takaboksissa. Ajamaan eivät uskaltaneet ja olihan ne jousetkin lujilla. Ei sinne Männistön Venlaa olisi enää mahtunut eikä tuohon saa sivuvaunuakaan kiinni. Mahtaisiko auton voimatkaan riittää moisen lastin kuljettamiseen.
Tuohon minulla ei ollut lisättävää. En tiennyt uskoako juttua. Mieleeni tosin tuli, että kokeilitteko samaa seitsemällä norsulla, mutta en viitsinyt koetella naapurin huumorintajun rajoja. Olisivat varmaan venyneet, ainakin noin asiakaspalveluna.
Voimasta puheen ollen, onkohan avaimessa patterit, pohti kirjailija, pitäisi olla. Tuoreet on, vaihdatin ne jo tänään Gigantissa.
Kirjailija avasi avaimen ja tutki kolikon kokoisia pattereita. Hei, täällä on toinen nurin päin, hän sanoi. Hän korjasi tilanteen ja palasi auton puikkoihin. Hän koodasi avaimen käden käänteessä. Sitten avaimen etäominaisuudetkin toimivat.
Ajoimme kotiin. Lähdettyämme parkkiruudustamme pyysin vaimoani antamaan toisenkin avaimen minulle. Minulla mitään ole, tokaisi hän. Avainta ei löytynyt taskuista eikä käsilaukusta. On tämäkin, juuri kun olimme saaneet toisen, virkoin, onneksi on ainakin yksi. Menimme sisään.
Soitin Vehoon ja Itiksen neuvontaan, mutta mitään avainlöydöksiä ei ollut kummassakaan. Kävin tutkimassa reitin ulko-ovelta parkkiruudulle. Avainta ei näkynyt. Mietin pitääkö lähteä tutkimaan Vehon pihan ja Itiksen parkkihallin lattian. En viitsinyt.
Illalla aloin vaihtaa yöpukua päälleni. Riisuessani housujani, jotakin kopsahti lattialle. Siinä se kadonnut avain on. Se oli pudonnut toisen punttini upslagista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti