Mozart tekee pinnallisen vaikutuksen niiden oopperalibrettojen perusteella, joihin hän on säveltänyt musiikin. Ehkä hän teki niillä rahaa ja rakensi mainetta. En tosin voi väittää tietäväni niistä paljoakaan. On toki kategorisesti sanottu, mutta minusta ooppera ylipäätään tuntuu kevyeltä verrattuina vaikkapa alla linkitettyyn Mozartin pianokonserttoon numero 23.
Mozart kuoli nuorena, mutta konsertto on syvällisen ikuista musiikkia. Kuunnelkaa kuinka kuulaina Pollinin flyygelikulut putoilevat kuin kuin sadepisarat tyyneen veteen. Orkesteri jatkaa ja piano soi yhteen, mutta säilyttää erillisyytensä.
Tähänkin kauniiseen jännitteeseen tarvitaan toiseuden mysteeri. Orkesteri on toinen ja piano taas toinen. Niiden välille tarvitaan sekä harmonia että kontrasti.
Toinen osa on niin tuskaisan kaunis, että sitä ei voi kuunnella liikuttumatta. Se on itkua haudalla, mutta samalla siinä on toivon näkymä. Kun kolmas osa alkaa, aurinko nousee. Haudalla vieraillut huomaa tulevaisuuden aukeavan ja lähtee kulkemaan sitä kohti.
Toinen osa on niin riipaisevan kaunista musiikkia, että se melkein sattuu.
Kuunnelkaa ja nauttikaa.
Ylimpänä on viisivuotiaan riemastuttavaa taidetta. Mozartin hiottu musiikki kouraisee syvältä. Nuoren taiteilijan estottomuus saa hyvälle tuulelle. On tässäkin paradoksi. Taiteilija huomasi, että teoksessa sataa ja paistaa yhtä aikaa. Vakuutimme hänelle, että se on mahdollista.
Clausewitsin teksti on hyytävää kyynisessä piittaamattomuudessaan. Hänellä on kuitenkin paljon uskottavia ajatuksia, vaikka hän ei tiennyt panssarivaunuista, taistelukoneista, ohjuksista, konekivääreistä saati pienistä vihreistä miehistä mitään.
Clausewits on todella Machiavellinsa lukenut. Viimeksi mainitun Ruhtinas kertoo, miten valtaa hankitaan keinoista piittaamatta. Muistaakseni hän kirjoitti sen jollekin Medicille tehdäkseen itseään tykö. Molemmista teoksista huokuu kyynisyyden kylmä viima. Hyvä on kuitenkin olla näistäkin ajatuksista tietoinen. Ne tekevät maailman menon ymmärrettävämmäksi. Kai molemmat teokset yhä kuluvat lukijoiden käsissä.
Minulle määrättiin Primaspania satasen pillereinä. Se on asperinia. Luulin että lähiapteekki on auki iltaan asti, mutta eipä ollut. Ajattelin että otan jotakin toisen merkkistä asperinia. Maskun 24/7 apteekkiin ei huvittanut lähteä. Vaimo sai minulle naapurista pillerin trombo-jotakin, joka on myös asperiinia. Sielläkin kuulemma isäntä kävelee päin seiniä.
Sellaista on viestitetty, että tämä horjuminen johtuu lääkkeiden yhteisvaikutuksesta. Se saattaa hyvinkin olla totta.
Minun pitää kilvoitella juomisessa, koska munuaisarvoni on hieman ylhäällä. Ei hyvältä näytä, juon ja hoipertelen. Sain aamulla suoneen 2,5 desilitraa tiskivettä. Täytyy pyytää huomennakin.
Näkymä tämänpäiväisestä tilasta |
Teleportti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti