Tiedon luotettavuus

Päämaja sai jatkosodan aikana tiedustelutietoja, jotka kertoivat Neuvostoliiton kokoavan suurta määrää joukkoja ja kalustoa omalle puolelleen rintamalla. Myöhemmin seurasi suurhyökkays. Mannerheim ei uskonut saamiaan tietoja. Näin Suomi ei valmistautunut hyökkäyksen torjuntaan niin hyvin kuin olisi voinut. Miten tämä on mahdollista?

Samoin tiedustelutiedot kertoivat Neuvostoliiton sodanjohdolle, että Saksa valmisteli hyökkäystä. Stalin ei uskonut tätä, koska Hitler oli luvannut, ettei tällaista tapahdu. Miten Stalin - hirveä mies, mutta varmasti älykäs - saattoi olla näin naiivi?

Clausewitzin mukaan sotapäällikkö saa eri suunnista epävarmoja tietoja ja hänen on muodostettava näistä kokonaiskuva oman älynsä avulla. Hän ei saa antaa muiden mielipiteiden johdatella itseään. Hyvin erikoinen on Clausewitzin neuvo, että sotapäällikön on pitäydyttävä ensimmäisessä mielipiteessään asiasta.

Ohje on minusta vastoin tervettä järkeä. Lisääntyneen tiedon, vaikkakin epävarman, pitäisi antaa johdatella parempaan analyysiin ja uusiin johtopäätöksiin. Ei tällainen ole takin kääntämistä. Jumittuminen vanhaan kantaan on yksinkertaisesti typerää.

Mekin joudumme tekemään päätöksia epävarmojen tietojen perusteella. Usein yritämme hankkia lisätietoja luotettavista lähteistä. Valitettavasti meillä on taipumus löytää sellaisia tietoja, jotka tukevat aikaisempaa näkemystämme. Myös ennakkoluulot johdattelevat meitä.

Ehkä Mannerheim ja Stalin olivat omaksuneet Clausewitsin opit liian kritiikittömästi. Voi myöskin olla, että heidän epäilyillensä oli perusteita.


Tietoteorin mukaan "tieto on perusteltu tosi uskomus". Ajatus on alun perin Platonin. Kaikki ovat lopulta uskon asioita. Vaikka meillä olisi faktoja - jos sellaisia nyt on olemassa, ne eivät ole meille totuuksia, ellemme usko niihin.


Tämä ei ole se aihe, mistä aiemmin aioin kirjoittaa.