Urho Heino oli Tekesin tarkastaja. Hän kävi yrityksissä tutkimassa, onko myönnetty rahoitus käytetty ehtojen mukaisesti. Urho oli vakava mies, tai niin ainakin kaikki ajattelivat.
Urholla oli vaikuttava olemus. Tukan raja meni poikittain yli yläotsan. Korvat höröttivät hieman. Hoidettu parta ympäröi kasvoja. Ei hymyn häivää. Kukaan ei tiennyt, mitä noiden harmaiden silmien takana liikkui
Urho oli alkanut harrastaa viljelyä. Kerran hän puuhaili omalla palstallaan. Hänellä oli kaksi opaskirjaa avoimina vieressään maassa. Sitten läheiselle palstalle tuli mies, jonka otteet kertoivat, että puuha on tuttua. Hän oli Matti Kettunen, joka asui aivan lähellä palsta-aluetta, tekevä mies.
Urho lähestyi häntä, tervehti ja kysyi, miten päin porkkanansiemenet pitää kylvää, että varret kasvaisivat ylöspäin. Matti ei tiennyt, onko tuo huumoria ja päätti ottaa riskin. Ei sillä ole väliä, mutta auringon pitää olla pilvessä, kun siemenet asetetaan maahan.
Urhon kasvoilla ei näkynyt värähdystäkään. Jaaha, hän sanoi, on niin pilvetöntä, että taidan tulla huomenna jatkamaan, ehdinpä lukea noita oppaitani illalla. Kiitoksia neuvoista.
Urho haki tavaransa ja lähti hallituin askelin kohti kotiaan.
Seuraavana päivänä Urho saapui palstalleen ja hänellä oli iso rulla kainalossaan. Hän oli ajatellut ettei variksenpelättimen tarvitse olla kolmiulotteinen ja hän oli tulostuttanut luonnollisen kokoisen ulos-ottomiehen kuvan jossakin kopiopalvelussa.
Urho viritteli pelätintään sopivan kokoiselle ohuelle levylle ja pystytti sen palstalleen. Tuuli oli asiasta eri mieltä ja pian pelätin oli paiskautunut nurin. Urho yritti tukea sitä laudan pätkällä, mutta hommasta ei tullut mitään, koska hänellä ei ollut nauloja eikä vasaraa mukana. Tuki luiskahti paikoiltaan, kun tuuli riepotteli pelätintä.
Urho näki Matin tulevan palstalleen. Hän meni kysymään tältä, pitääkö palstalla teettää jokin maaperätutkimus ennen kuin voi kylvää mitään. Ei tarvitse, vastasi Matti, mutta kannattaa kaivaa vähän matkaa ja katsoa, ettei vesi tule liian nopeasti vastaan. Jos niin käy, kannattaa odottaa, että on aurinkoinen päivä.
Urho näytti vähän kummastuneelta vastauksesta, mutta saapasteli sitten takaisin palstalleen.
Urho kaivoi puolen metrin syvyisen kuopan eikä tullut vettä vastaan. Hän marssi sanomaan Matille ettei vettä näy, pitäisiköhän kastella. Matti myönsi ja jatkoi, että kannattaa kaivaa useampi kuoppa ja laskea niihin kymmenen sentin syvyydeltä vettä ettei maa käy liian kylläiseksi. Urho palasi kaivamaan kuoppia. Kun Urho oli saanut kolme neljä monttua kaivetuksi, hänen vasemmalta puoleltaan kuului naisen ääni, joka totesi, että jos aikoo kääntää maan, kannattaa kääntää se kokonaan.
Ei kun minä kostutan maata, vastasi Urho. Nainen katsahti oudosti ja päätti olla enempää puuttumatta naapurin asioihin.
Illalla Urho kertoi viime päivien tapahtumista vaimolleen Tertulle ja he molemmat nauroivat niin että mahat hytkyivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti