Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Kyllä jännitti äsken

Vieläkin tuntuu mahassa ja olen hermostunut. Huomasin että minulle oli soitettu kolme kertaa aika lyhyin välein tuntemattomasta numerosta aamupäivällä. Luurini oli jotenkin ajautunut äänettömälle. Sen täytyi olla lääkäri. Hänen ei pitäisi soittaa ellei verikokeessa ole jotain.

Minua totisesti pelotti, että joudun taas sairaalaan. En olekaan niin tyyni kuin jo luulin.

Mietin mille osastolle minun pitäisi soittaa. Soitin päiväsairaalaan, jossa olin eilen. En muista, mutta varmaan nauhoitus kertoi, että klo 13-14 voi soittaa.

Soitin yhdeltä. Minun käskettiin soittaa hematologian poliklinikalle ja annettiin kaksi numeroa. Soitin hemapolille sairaanhoitajalle. Hän kehotti soittamaan eräälle hoitaja MJ:lle, jonka sanottiin olevan minun siirrehoitajani. Nimi tuntui tutulta, mutta en saanut ulkonäköä mieleeni.

MJ oli lounaalla. Sanoin että minulle soitetaan 20 minuutin päästä.

Soitto tuli toiselta hoitajalta, joka kertoi, että Sandimmun-pitoisuuteni on liian korkea. Annos pudotetaan tästä illasta 80 millilitrasta 70:en.

Oikein olin arvannut. Perustui verikokeeseen. Annos muuttui lääkärin määräyksestä. Liekö itse yrittänyt ensin ja pyytänyt sitten muiden yrittää.


Keskimmäinen poikani sanoi, että kulmakarvani ovat tummentuneet ja myös silmäripset. Näytän kuulemma erilaiselta. Parran olen itsekin huomannut muuttuvan tummanpuhuvammaksi. Saapa nähdä, minkä värinen heinikko päälakeni rairuohoiduista tulee.

Uusi ystäväni H soitti eilen. Mahtaako muistaa nimeäni vielä. Oli kiva jutella. Menemme lauantain kävelylle. Tapaamme hänen työhuoneellaan Kaapelitehtaalla.

Minulla oli eilisiltana sellainen iiveri kirjoittaessani Love storylle jatkoa, että minun piti sammuttaa valot päästäni puolellatoista unipillerillä.


Kaikenlaista:

Vaimolleni soitettiin ja tarjottiin ET-lehteä. Sanoin, että hänen olisi pitäny kysyä, tietääkö myyjä, mitä ET tarkoittaa. Tietenkin "en tarvitse". Vaimoni oli ystävällinen puhelinmyyjälle. Olemme yhdessä päättäneet näin.

Hertsikan metriksen Taukotila on lopettanut toimintansa ainakin toistaiseksi. Tilassa on järjestetty näyttelyitä ja kahvilakin on siellä ollut. Syynä on se, että tiloihin on päässyt rotta. Ei haluta ottaa riskiä, koska rotta on saattanut käydä käpälöimässä kahvilafasiliteettia. Taitaapa tulla aika desifiointiruljanssi, kun rotta saadaan kiinni.

Aloitin jokin aika sitten tekemään punttihumppasarjaani (ilman musiikkia). Mieleeni tuli tehtyäni jotakin oikealla kädelläni, vasemman käden sarja tehdään varmaan toisella punnuksella. Kysyin vaimolta, miten ne erottaa toisistaan. Sain vastaukseksi jotakin hymyn ja tuhahduksen tapaista. Kirjoitin sitten toisen puntin päähän V:n ja toisen O:n.

Jollakin amerikkalaisella oikeusistuimella on aikamoinen ongelma. Voiko eläin olla todistajana.  Liekö jo ratkaistu. Mies oli ammuttu kuoliaaksi ja vaimoa epäillään. Papukaijan on kuultu sanovan, älä ammu. Siinäpä pulma. 





Ei kommentteja: