Tapasin uuden ystäväni Salmisaaren kulttuurilaitoksessa ja lähdimme jonkin ajan kuluttua kävelylle. On syytä olla kiitollinen ystävästä, jonka seurassa viihtyy, joka ymmärtää ajatuksiani ja jonka kanssa keskustelu kulkee kuin aallot avoimella selällä. Olemme tavanneet ensimmäisen kerran 90-luvulla, mutta ei hän voi muistaa minua sieltä. Kaveruutemme juontaa tämän vuoden varhaiskeväisestä Risto Nordellin vetämästä keskustelutilaisuudesta, jossa tuleva ystäväni oli yhtenä panelistina. Minä olin yleisön puolella. Vaihdoimme puhelinnumeroita. Sovimme, että minä soitan. Paljon ruskeaa Ventaan vettä ehti jymistä alas Vanhankaupunginkoskessa ennen kuin toimerruin, mutta nyt olemme päässeet hyvään alkuun.
Tuuli oli voimakas, mutta pysyimme pystyssä koko kävelymme ajan. Iltauutisissä sitä kutsuttiin kesämyrsky Rauliksi. Se on ollut varmaan sisämaassa hurjempi, koska en nähnyt kaatuneita puita, mutta uutisissa niitä näkyi.
Minun ahdistukseni ja jännitykseni katosi hänen seurassaan. Sellaista hyvän ystävyyden kuuluu ollakin. Tohdin käyttää jo tätä syvällistä nimitystä väleistämme. Lämpimät kiitokset sinulle, jos satut lukemaan tätä.
Valitettavasti jännitys palasi illalla. Minulla on Love story kuutonen editointia vailla, mutta en uskalla koskea siihen enää tänään, jotta en hermostu enempää.
Vaimoni sanoo minun muuttuneen ja on vakuuttunut sen johtuvan saamastani siirteestäni. Ei minulle sairaalassa tällaisesta kerrottu. Veri koostuu soluista ja sitä täytyy olla aivoissakin. Voisiko tällainen olla mahdollista. Ei tällaista varmaan ole tutkittu, koska tuskin rahoittajat innostuivat näin uskomattomasta ajatuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti