Mikä ihmeen levy?

Kirjoitin eilen novelin Rottia! ja julkaisin sen täällä. On pyydetty, että jatkaisin sitä. Siinä tapauksessa siitä pitäisi tehdä romaani eikä minulla taida riittää puhtia sellaiseen, ainakaan nyt. Jotain ajatuksia tosin liikkuu päässäni välittömästä jatkosta.

Romaania vartin tarvittaisiin juoni ohjaamaan kirjoittamista. Minun on vaikea saada sellaista aikaan etukäteen. Kirjoittaminen johdattelee kirjoittamista.

Novellin loppu on avoin.  Lukijat voivat itse kuvitella, mitä seuraavaksi tapahtuu. Novellin lopussa tulee esiin jännite, joka panee odottamaan sen purkautumista. Jotkin romaanitkin päättyvät näin.

Dostojevski muistaakseni päättää monet teoksensa Rikos ja rangaistus luvut jännitteisiin. Luulen että hän julkaisi teoksen luku kerrallaan jossakin aikakauslehdessä. Jännite houkutteli jatkamaan lukemista seuraavasta numerosta.


Etsin aamulla kahvirattia enkä löytänyt sitä. Käytin sitten keitintä. Lounaalla kaipasin sitä taas. Vaimo ehdotti heti, että se on levyn alla. Minkä ihmeen levyn? Hän tarkoitti toisen tiskialtaan päällä olevaa muovista leikkuulautaa, jolle oli aseteltu likaisia astioita. Siellä se oli. Minulla ei ollut aamulla pälkähtänyt pieneen päähänikään katsoa sinne. Lienenköhän edes nähnyt moista lautaa, vaikka siinä se oli edessäni.


Olin aamulla saapunut päiväsairaalaan ja toivoin mielessäni, että Sari Sairaanhoitaja hoivaisi minua tänään. Kun olen menossa pedilleni, hän tulikin vastaan ja sanoi, että hän tulee kohta. Toiveeni toteutui. Juttelimme taas hänen murteestaan, jota en tunnista eikä hän itsekään tiedä, mistä se on peräisin.


Kun tulin kotiin, tunsin jalkani hyvin heikoiksi. Muutoinkin on väsyttänyt hirmuisest. Tänään ei lähdetä kävelylle. Askelkin heittää välillä. Tiedä jaksanko lukea Clausewitsia eteenpäin. On otettava lusikka kauniiseen käteen. Tosin voihan vointini parantua jo tämän päivän aikana.