Ärsyttävää

Aiemmin tänä vuonna ovestamme lähti ulos kassillinen maalausnesteitä. En ole maalannut aikoihin öljyväreillä. Tänään ostin pellavaöljyä ja tärpättiä. Nyt pitäisi kysyä, miksi aina käy näin. Aina ei käy näin. Siltä vain tuntuu. Kun on pannut pois jotakin ja hankkiikin samaa uudestaan, tapahtunut nousee tietoisuuteen. Sitä, kun on hävittänyt jotakin eikä tarvitse sitä koskaan, ei huomaa.

Tilasin huhtikuussa toisen avaimen autoomme. Edellinen omistaja oli hukannut toisen. Kävin tänään hakemassa avaimen. Huomasimme sitten, että sen etäominaisuudet, ovien avaus ja sulkemus, eivät toimi. Vaihdatutin siihen uudet patterit Gigantissa. Ei auttanut. Ärsyttävää. Emme jaksaneet enää tänään lähteä selvittämään asiaa.

Hassua, että tultuani ulos Vehosta uusi avain mukanani, en löytänyt vanhaa mistään. Olin ajatellut sen olevan virtalukossa. Menin takaisin sisään tarkistaakseni, olisi se jäänyt asiakaspalvelijan pöydälle. Sisällä huomasin sen olevan paidan rintataskussa. Mutta minähän laitan avaimen aina oikeaan housuntaskuuni. Kädet eivät kerro minulle, mitä tekevät.

Kävimme kirjastossa. Lainasin seuraavat eepokset:

Dostojevski: Kaksoisolento
Eco Umberto: Numero zeron tapaus
Haanpää Pentti: Ilmeitä isänmaan kasvoilla
Hotakainen Kari: Luonnon laki
Kettu Katja: Kätilö
Mankell Hemming: Ruotsalaiset saappaat
von Clausewitz, Carl: Sodankäynnistä

Haanpään novellisarja oli niin purevaa ajan hengen kritiikkiä, että se on muuttamattomana julkaistu vasta vuosikymmeniä sen syntymisen jälkeen. Mankelimiehen teos Ruotsalaiset saappaat on itsenäinen jatko-osa dekkariin Italiaiset kengät, jonka luulen lukeneeni.

Kiva kun löytyi valinnanvaraa. Osa jää varmaan taas lukematta.

Olen lukenut Herman Lindqvistin teosta ruotsalaisesta Axel von Fersenistä, joka eli 1700- ja 1800-luvuilla. Se ei oikein sytytä.

Kävin aamulla tiputuksessa sairaalassa.