Love story 1

Hannu opiskeli yliopistossa ja niin teki Liisakin, mutta eri laitoksella. Molemmat olivat hieman varttuneita opiskelijoita. He tuntivat toisensa jo opiskelua edeltävältä ajalta. Olivat kulkeneet samoissa piireissä. He istuivat joskus vierekkäin samalla luennolla ja toisinaan he tarjosivat toisilleen lounasseuraa Ylioppilasaukion UniCafessa.

Hannu oli huomannut alkaneensa ajatella usein Liisaa. Ajoittain hän tunsi kaipausta ja odotti malttamattomana seuraavaa tapaamista. Hän ei kuitenkaan osannut määritellä, oliko kyseessä syvä ystävyys, ihastuminen vai rakastuminen. Ehkä hän ei uskaltanut tunnustaa itselleen olevansta rakastunut.

Hannu ja Liisa olivat sopineet olevansa hyviä ystäviä. He puhuivat asioistaan toisilleen poikkeuksellisen avoimesti. Mies ja nainenkin voivat olla ystäviä keskenään, he olivat todenneet kuin yhdestä suusta. Hannu tosin epäröi välillä, voiko näin olla.

Hannu tiesi Liisan ajattelevan erästä toista, joka asui ja kävi töissä Oulussa. Joskus Hannu kiusasi Liisaa matkimalla Oulun murretta. Liisa oli tuhahdellut, ettei Hannu kuitenkaan tavoittanut oikeaa intonaatiota.

Hannu oli käynyt töissä opiskelun ohessa ja siksi opinnot olivat venyneet. Hän oli kuitenkin saanut äskettäin potkut työstään ja hän oli huolissaan elatuksestaan. Liisa oli lohdutellu häntä ja tarjoutunut jopa lainaamaan rahaa. Hannu ei halunnut pilata ystävyyttä eikä ollut suostunut lainaajaksi.

Hannu oli huomannut, että blondivitsit naurattavat vaaleatukkaista Liisaa. Kerran Hannu oli kysynyt, miksi sitä sanotaan, kun blondi laittaa ruskean peruukin päähänsä. Liisa ei tiennyt. Hannu kertoi, että sitä sanotaan tekoälyksi. Liisa piti vitsiä hyvänä ja häntä nauratti.

Kerran Hannu ja Liisa istuivat UniCafessa sen verran kaukana muista, että uskalsivat puhua luottamuksellisesti. Hannu kertoi tunteistaan Liisaa kohtaan. Hän oli lisännyt ettei hän osaa analysoida, mistä on kysymys. Hän tunsi itsensä epävarmaksi. Liisa sanoi, että tunne johtuu varmaan Hannun tilanteesta. Kun on työtön ja opiskelut venyvät, tarvitsee jonkin unelman, että jaksaa päivästä toiseen.

Liisa sanoi, että pystyy elämään asiain tällaisen tilan kanssa. Hän kertoi itse pitävänsä tiiviisti yhteyttä Oulun suuntaan. Hannu oli hämillään, koska Liisa ei yleensä viittaillut heidän molempien tuntemaan oululaiseen.

Hannu kamppaili monesti ajatuksiensa parissa. Vaikka hän kuinka ponnisteli, kuvajainen Liisasta palasi aina hänen mieleensä ja hänellä tuli ikävä. Hän oli huomannut, että mielikuva Liisasta on jollakin tavoin parempi versio todellisuudesta. Hän huomasi joskus muokkaavansa tuota mielikuvaa mielessään. Liisa näytti mielikuvituksen photoshoppaaman nuoremmalta kuin mitä hän oikeasti oli. Joskus Hannu huomasi miettivänsä, miltä Liisa näyttäisi vanhetessaan. Liisan otsassa oli näppylä, mitä ei näkynyt mielikuvassa. Hannu yritti ajatella, että se on viehättävä, mutta se ei oikein onnistunut. Joskus hän kuvitteli nähneensä orastavia ryppyjä Liisan silmäkulmissa. Hän toivoi ettei Liisalle tulisi koskaan ryppyjä ylähuulen yläpuolella.

Liisa oli Hannusta kaunis jollakin tavanomaisella tavalla. Samannäköisiä blondeja näki aika usein. Liisan vaalea tukka lainehti hieman ja laskeutui viehättävästi olkapäille. Hänellä oli suuret siniset silmät, jotka näyttivät joskus kosteilta. Hänen piirteensä olivat säännölliset. Hänen luontaisen punertavat huulensa näyttivät hyvältä hänen vaalean ihonsa keskellä. Suun muoto oli täyteläinen.

Liisa oli aavistuksen pyöreä. Hannu huomasi ärsyyntyvänsä, kun Liisa tilasi jonkin makean leivonnaisen kahvinsa seuraksi.

Hannu oli huomannut, että hänen voimakas tunteensa kohdistuu hänen mielikuvaansa Liisasta. Hän kaipasi Liisaa, mutta kun hän tapasi tämän, hän oli pettynyt. Hannu oli todellinen humanisti ja hän saattoi järkyttyä, jos Liisaa tuli maininneeksi joitakin poliittisia kantojaan.

Liisa oli Hannun mielestä jotenkin liian itsestäänselvä. Hänestä puuttui jännittävää salaperäisyyttä. Joskus Liisa yllätti joillakin sanoillaan, mutta useinmiten hän vastaili niin kuin pitää vastata. Hänen ajatuksensa olivat kovin ennustettavia. Ehkä hän oli sittenkin liian tavallisen näköinen. Kiusaaja kuiskutteli joskus Hannulle, että tusinassa blondeja on kolmetoista tuon näköistä.

Hannu lähetti silloin tällöin Facebook-viestejä Liisalle, mutta tämä ei aina vastannut. Jos hän vastasi, viesti saattoi olla niin lakonen, että Hannu tulkitsi Liisan haluavan lopettaa viestittelyn heti alkuunsa.

Hannu oli huomannut Liisan alkaneen huolehtia hänestä aikaisempaa enemmän. Kerran Liisa soitti ja sanoi haluavansa tulla auttamaan Hannua työhakemuksien teossa. Yhden lauantaipaivän he miettivät sujuvia lauseita hakemusteksteihin ja CV:n rivijärjestystä.

He istuivat taas UniCafeessa. Yhtäkkiä Hannu huomasi Liisan vasemmassa käden nimettömässä kihlasormuksen. Hän onnitteli hieman takellellen. Oulu omansa ottaa, Liisa sanoi ja tirskahti vähän.

Hannu yritti olla onnellinen Liisan puolesta, mutta eihän se ollut aitoa. He tapailivat yhä satunnaisesti. Molemmat ajattelivat, että kyllä he voivat olla ystäviä edelleen. Liisa kannusti Hannua työn hakemisessa. Joskus hän soitti Hannulle ja kertoi nähneesä Hannulle sopivan työpaikkailmoituksen.

Kuukaudet vierivät. Hannu yritti totutella ajatukseen Liisan vihkiytymisestä jonkun muun kanssa. Hän oli jopa rohkaissut itseään antamaan Liisalle kirjoittamiaan runoja häälahjaksi, kun se päivä koittaa. Hannu oli hakenut ja saanut opintolainaa, mikä oli helpottanut hänen tilannettaan. Hänen ei ollut tarvinnut etsiä edullisempaa vuokra-asuntoa eikä muuttaa kimppakämppään.

Seuraavan vuoden tammikuussa Liisa soitti ja kertoi, että Oulun projekti oli mennyt pieleen. Kihlaus oli purkautunut. Hän oli myös ehdottanut, että he menisivät yhdessä kahville. Miten hän voi lähestyä minua näin pian, ihmetteli Hannu mielessään.

Hannu oli ensin ilahtunut uutisesta, mutta sitten hän oli ahdistunut. Onko ystävyys ja rakkaus sama asia? Hän muisti Alberonin kirjoittaneen, että rakkaus on eräs ystävyyden muoto.

Hannu ajatteli, hänen kai pitää vain heittäytyä tilanteeseen. Hän yritti kuunnella sydämensä ääntä, mutta ei saanut siitä selvää. Oikeasti hän tunsi sydämessän voimakasta kaipuuta, mutta yritti tukahduttaa sen järjen avulla.

Hannua alkoi jännittää hirvittävästi. Hän laski tunteja.

Mitä tästä oikein seuraa?


Kertomus jatkuu