Tyyliongelma

Ovella seisoi kaksi naista. Minulta kysyttiin, mikä on Jumalan nimi. Mieleni haki oikeaa sanaa. Sanoin että hänen mielestään se on varmaan Jahve. Hän myönsi näin olevan. Hän halusi näyttää minulle jotakin Raamatun teksiä padistaan. Kerroin hänelle, mikä on uskonnollinen vakauksemme. Jatkoin ettei meidän varmaan ole hyödyllistä vääntää kättä tästä. He mukautuivat nopeasti tilanteeseen. Speaker-nainen kertoi olevansa hyvillään siitä, että arvostan Raamattua. Muistaakseni hän sanoi lukevansa paljon sitä. Myönsin Raamatun olevan yksi perusasioista kuten Kristus. Vaihdoimme hyvän päivänjatkon toivotukset.

Vein vaimoni Liisankadulle. Hänellä oli noin tunnin visiitti. Menin Richardinkadun kirjastoon etsimään ratkaisua vaimoni ongelmaan, joka on aika pieni. Hänen pitäisi löytää erään tuolimallin tyyli tai jotakin muuta yksilöivää. Hän ei saa sanaa mieleensä, enkä ole pystynyt auttamaan, vaikka olen yrittänyt.

Etsin hissiä Rikun alimmalta osastolta, mutta en äkännyt sitä vaikka olin kävellyt sen ohi. Sain apua. Ensimmäisenä hain Antti Hyryn Maatuulen kauno-osastolta. Tämä on valikoitunut Kirjaviisaiden uudeksi läksyksi.

Tuolissa on niineä ristikkäin kummallakin sivulla. Varret eivät ole rottingin paksuisia vaan muodostavat ohuen levyn. Googlasin englanniksi aiheeseen liittyviä ja mahdollisesti liittyviä sanoja. Tein kuvahakuja. Tuollaista niinilevyä oli joissakin tuoleissa istuinosassa, joskus myös selkänojassa.

Esitin ongelmani Rikun alakerroksessa istuvalle virkailijalle. Hän löysi tietokoneella teoksen, jonka nimi on vintage huonekalut (Fay Sweet). Aargh! Otsikko alkaa pienellä alkukirjaimella. Sitäpaitsi sanojen välissä pitäisi olla yhdysviiva. Kirja oli paikalla ja kirjailija haki sen. Näin sitä pitää. En tiedä johtuiko tällainen palvelualttius kepistäni. Keppiä vai porkkanaa?

Hassua että ensimmäisellä avauksella löytyneen aukeaman vasemmalla sivulla oli tuoli, jossa oli juuri tuota niinilevyä siten, että käyttäjä istuu ja nojaa sillä ja siihen. En löytänyt yhtään viitettä tyyliin.

Kerroin tilanteestani virkailijalle ja hän lähti opastamaan minut luokan 763.1 luo. Selailin lupaavimmat kirjat, mutta en löytänyt vastausta. Jonkun, jossa oli kuvaamani levyä, sanottiin edustavan varhaisviktoriaanista tyyliä, mutta tämä ei varmaan ollut kunnon osuma. Päätin lainata aikamoisen kirjakasan vaimoni tutkittavaksi. Jätin kirjakasan pöydälle ja menin tutustumaan kirjasarjaan, jonka olin nähnyt eräässä hyllyssä. Sveriges historian niteet ovat paksuja. Haluttaisi lukea, mutta minulla riittävästi luettavaa kotona. Vieressä oli myös moniniteinen Herman Lindqvistin näkemys samasta aiheesta.

Ruotsin historioissa on usein yllättävän vähän Österlandia käsittävää aineistoa. Suomi-nimistä maata ei ole ollut kovinkaan kauan. Jotakin noissa sarjoissa varmaan on tästäkin aiheesta, mutta minua kiinnostaa tuolloisen valtakunnan länsiosankin historia. Vuotta 1809 varhempaa aikaa kuvaavaa tekstiä ei tarkkaan ottaen pitäisi kotsua Suomen historiaksi äsken mainitsemastani syystä. Ilmaus Ruotsi-Suomi ampuu aivan pöpelikköön. Kyseessä ei ollut mikään personaaliunioni tai valtioliitto, Österland oli elimellinen osa Ruotsia ja sillä siisti.

Jätin Ruotsin historiat ja lähdin etsimään sarjakuvia. Löysin vapaan virkailijan joka myös lähti opastamaan minua oikeaan paikkaan. Luokka sattui kuulumaan juuri hänen vastuulleen, mutta en tarvinnut apua.

Hyvin harvat sarjakuvat ovat sellaisia, että viitsin lainata. Monet ovat kovin väkivaltaisia ja muutenkin roiseja, vaikka niiden piirokset ovat usein virtuoosimaisia. Jodenkin ruudut ovat liian tuhruisia tai simppeleitä. Lieköhän Mämmilöitä enää juurikaan tarjolla. Ne olivat aivan loistavia. Taidokkaasti piirrettyjä ja niin nasevaa ajan kuvaa.

Löysin ilokseni juuri Mämmilän tekijän, Tarmo Koiviston, piirtämän albumin Yhtä jytkyä (Teksti Jouni K. Kemppainen ja Mikko Vienonen), jonka sivut ovat ilmestyneet Hesarin Kuukausiliitteessä vuosina 2009-2012. Koiviston poliitikot ovat niin näköisiä, vain muutamalla viivalla, paitsi ehkä Vanhanen. Olen toki lukenut albumin joskus, mutta tuskinpa paljoakaan muistan.

Löysin myös albumit, jotka kattavat Fabian Nuryn ja Sylvain Valleen sarjan Olipa kerran Ranskassa kaikki osat. Albumit ovat aika hyvin piirretty. Tarinat sijoittuvat toisen maailman sodan jälkeiseen aikaan ja niiden lomassa on takaumia itse sota-aikaan. Olen lukenut varmaan kaikki ja kaikki lainasin tälläkin kertaai. Tarinat kietoutuvat juutlaisvainoista selvinneen romukauppian Joanovicin ympärille. Hän työskenteli sota-aikana sekä miehittäjien että vastarintaliikkeen kanssa.

Hain paluumatkalla vaimoni Liisankadulta.

Saara ei löytänyt niinituolin tyyliä kirjoistani. Hän mietti jo aikaisemmin chippendalea ja se se on. Tiedon hän oli löytänyt netisttä. Minäkin olin googlannut chippendalea, mutta ilman menestystä. Kummallista että jos laittaa pelkästään kyseisen tyylin kuvahakuun, tulee ainakin alkupäähän bodarimiesten kuvia. Täytyy laittaa toinenkin sopiva hakusana, että pääsee edes aiheeseen.

Ahaa, nyt löysinkin kalustemaakari Thomas Chippendalen netistä. Nimitys viitannee hänen mööpeleihinsä.