Katsoin naisten maantiepyöräilyn melkein kokonaan. Seuraaminen vaatii kärsivällisyyttä, kun kisa kestää tuntikausia. Kovin pientä se on pyöräilijöiden kärsimysten rinnalla. Miten joku voi jaksaa noin hirvittävää rääkkiä?
Kisa oli hyvin dramaattinen. Minua koskettaa syvältä kisaa johtaneen Annemiek van Vleutenin kohtalo. Hän uskalsi ajaa kovempaa kisan loppupuolella olevaa pitkää alamäkeä kuin perässä tuleva Mara Abbott. En sääli niinkään sitä, että van Vleuten hävisi kisan, mutta suren sitä, miten hänelle kävi. Hän ajoi ulos ja jäi elottomana makaamaan tien varteen. Hänelle kävi varmasti pahasti. Toivottavasi hän ei kuole eikä vammaudu.
Olen yllättynyt, että tapahtuma koskettaa minua niin syvältä. Tapahtuma näytti todella kauhealta. Se järkytti selostajiakin. Ihmettelen, että he pystyivät keskittymään kisan muihin tapahtumiin, joissa toki niissäkin oli draamaa. Mara Abbott oli yli puoli minuuttia johdossa, mutta joutui taipumaan aivan maalin tuntumassa, kun kolme muuta pyöräilijää sai hänet kiinni ja ohittivat.
Nyt olisi syytä puuttua pyöräilyn turvallisuuteen. Formulakisoissakin on onnistuttu muokkaamaan pelisääntöjä niin, että vakavat onnettomuudet ovat harvinaisia. Kovin äärirajoilla sielläkin mennään.
Tuo pyöräilyreitti oli selvästi liian vaarallinen. Samoilla paikoilla oli kolaroitu miestenkin kisassa. Ei urheilu saa olla tällaista.
Iltasanomien viimeisin tieto on, että van Vleuten selvisi vähin vammoin. Onneksi.
Iltasanomien viimeisin tieto on, että van Vleuten selvisi vähin vammoin. Onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti