Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 19. elokuuta 2016

Toivottavasti ei taas sairaalaan


En muista milloin askellukseni olisi ollut näin huteraa. Kylläpä kuntoni vaihtelee. Puhuin olostani hoitajalle aamulla, mutta en ole soittanut osastolle. Käsissäni on tutinan tunne. Kuumetta minulla tuskin on. Aamulla mitattiin viimeksi.

Olen myös jaksamaton. Olen myöntänyt itselleni luvan olla sängyssä. Vatsa ei tunnu vastaanottavaiselta. Olen kuitenkin saanut syödyksi. Vatsa tuntuu jotenkin kireältä. Juominen tökkii, mutta olen saanut juoduksi yli 1,5 litraa tänään. Hoitaja tuntui olevan tyytyväinen päälle kahden litran lukemiin.

En aio soittaa sairaalaan, mutta huomenna menen 7A:lle saamaan Symeveneä. Voin siellä kertoa murheistani


Olen kuullut varmaan 60-luvulta lähtien radiossa puhuttavan jostakin Köhhelin luettelosta klassisen musiikin yhteydessä. Olen luullut kyseisen herran, jonka nimi on oikeasti Ludvig von Kochel, luetteloineen kaikenlaista klassista musiikkia, mutta hän onkin keskittynyt vain Mozartin musiikkiin.


Paavolainen kertoi kirjassaan hauskan anekdootin. Joku nuori sotilas oli keksinyt, että jos äänitetään panssarivaunujen ääniä, niillä voisi pelotella vihollisia linjoilla. Joku ylemmistä portaista innostui oli innostunut asiasta. Panssarien ääniä levytettiin. Levyä soitettiin linjassa. Oli toiminut.


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuuban vallankumouksen aikaan Castro määräsi joukkonsa tömistelemään yön viereisessä metsässä, jotta sisseistä haastattelua tekevä toimittaja saisi sen kuvan, että heitä on paljon, ja levittäisi käsitystä julkisuuteen. Toimi.

Heikki Honkala kirjoitti...

Aina on sodassa pyritty harhautuksiin. Samantapaisia ideoita on varmaan sovellettu.