Martti ja minä - leukemiaveljekset

Alkuvuonna 1954 vanhempani hoitivat veljeäni, joka oli alle vuoden ikäinen. Heistä veljeni oli itkuinen ja tuskainen. Paikallinen lääkäri laittoi asian äidin huolestuneisuuuden syyksi. Vanhempani veivät lapsen rintamaille lääkäriin. Siellä todettiiin, että lapsi ei ole terve. Lapsi lähetettiin hoitoon Rovaniemelle. Siellä kävi lääkäreitä Helsinigistä tutkimassa Marttia. Paras tieto oli käytettävissä, mutta mitään ei voitu. Isäni joutui hakemaan kylmenneen pojan kotiin.

Sairaus oli leukemia, luultavasti tämä sama, mitä nyt poden.

Minä synnyin parin kuukauden päästä veljeni hautajausiststa. Olin samanäöinen kuin veljeni. Epäilen, että äitini on ollut vaikea suhtautua minuun, koska voihan olla, että tuokin kuolee. Tietenkin esikoisen hautaaminen on ollut kova juttu molemmille vanhemmilleni.

Veljeni leukemia on tuntunut irralliselta asialta. Mistä tuollainen tauti tupsahti pieneen poikaan? Äitini on joskus epäillyt, että hänen raskautensa aikana otettu röntgen-kuva olisi aiheuttanut syövän. Oli kai epäilty kaksosia.

Nyt kun sairastan yli 60 vuoden lälkeen samaa tautuia edesmenneen velejni kanssa, asia näyttäytyy uudessa valossa. Leukemiaa ei enää pidetä täysin perimästä riippumattomanana sairautena. Olisin voinut saada saman taudin jo vauvana, jos joitakin samanaikaisuuksia olisi toteutunut. Olen elänyt näin varttuuneksi tietätämättömänä tällaisesta jylhästä potentiaalista.

Akuutteja leukemiatapauksia on aikuisilla noin 200 tapausta vuodessa, minkä lisäksi sitä ilmenee jonkin verran lapsilla. Voidaan todeta, että osumamäärä perheeseemme on huikea. Pitää muistaa kuitenkin, että monen asian pitää osua yhtäaikaisesti, jotta jollakulla sisaruksistani tauti laukeaa.