Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 31. joulukuuta 2015

Matalasoluvaiheessa


Taidan on matalasoluvaiheessa. Kädet tärisevät niin, että kirjoittamista haittaa. Uni maistuu. Jo kotona jalkeilla olo tuotti samanlaisen pistävän tunteen keuhkoihin, jollaisen sain touhotuskävelylläni ulkona. Silloin jouduin pyytämään vaimoni hakemaan minut kotiin autolla.

Saan iltapäivällä verta Päiväsairaalassa joten eiköhän olo parane.

Vaimollani oli virustauti, joka on muuttunut korvatulehdukseksi. Ihme, että minä olen välttynyt siltä. No eipä tässä juuri ole pussailtu.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Heikki! Kiva kun olet saanut olla kotosalla ja "maratonillakin" kävit :) . Sitkeä sissi. Toivotan sulle paljon jaksamista tässä matalasoluvaiheessa. Kaikkea hyvää tulevalle vuodelle ja ihan sitä tervehtymistä! Olet niin empaattinen ihminen ja sulla on vielä paljon annettavaa muille. Itse vietän aattoa varmaankin ilman suurempia melskeitä. Ja "suojelen" koiriani rakettien paukkeelta :) . Kaikkea hyvää! Terveisin Valkealan Anu

Heikki Honkala kirjoitti...

Hei Valkealan Anu! Kiitos kivasta tervehdyksestäsi! Asutko sattumalta Valkealassa? Minulla oli kansakoulussa opettaja, jonka sukunimi oli Utti ja sanoi olevansa Utista kotoisin. Utti lienee Valkealassa. Hyvä että varjelet koiriasi. Uusi vuosi koettelee niitä. Kaikkea hyvää myös sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Moikka taas! Valkealassa asun. Siellä syntynyt ja edelleen samoilla sijoilla. Utti on tuossa 10 km päässä ja Sukunimenäkin tunnettu. Tosin itse en yhtään tunne. Koirat ottivat ihan iisisti vaikka pauke oli kova. Tässä ihan muutama okt noin 3 naapurissa missä on jälkikasvua. Kaunista katsella mutta itseäin ajattelutti se rahan määrä mikä taivaalle posahti. Kello on jo paljon ja pitäisi nukkua. Onneksi saa aamulla vetää lonkkaa. Hyvää taas sinulle ja perheelle.

Heikki Honkala kirjoitti...

No moikka Anu! Meillä oli täällä pari vierasta viettämässä aattoiltaa. Asumme seitsemännessä asutussa kerroksessa talossa, joka on kumpareella ja meiltä avautuu näkymä kohti Helsingin keskustaa. Hyvä paikka katsoa ilotulitusta. Joo, tämä on niitä asioita, joita ilmankin tulee toimeen ja rahaa voisi säästää, mutta toisaalta elämä menisi aika synkäksi, jos kaikki sellainen lopetettaisiin. Voisi tietysti tehdä niin, että kerättäisiin vapaaehtoisilta rahaa etukäteen ja niillä pidettäisiin keskitetty posauttelu, jota voisi tulla katsomaan. Hyvä, että koirasi selvisivät hyvin valomyrkystä. Samoin, mukavaa eloa ja oloa sinulle!