Sairaan rakas elämä
Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa
tiistai 8. joulukuuta 2015
Outo katse
Sanovat minun näyttävän hyvältä. Varmaan niin ajattelevatkin.
Oudoksun kaveria, jonka näen peilissä. Hänellä on suuret vilpittömät silmät, jotka katsovat viattoman uteliaina. Kuka tuo on? Miksi hän näyttää noin luottavaiselta?
Hän näyttää kuin hän olisi juuri huomannut selvinneensä jostakin suuresta onnettomuudesta.
Peli on vasta alussa. Toistaiseksi asiat näyttävät sujuneen hyvin. Minun on kuitenkin selvittävä useista sytostaattikuureista. Ennen uutta kuuria, minun täytyy jotenkin selvitä sellaiseen kuntoon, joka voidaan taas tuhota sytostaateilla.
Nyt tarvitsen taistelutahtoa. Tuo näkymä näyttää niin raskaalta. On noustava vastaan tuulimyllyjä, vaikka ei jaksaisi, ja taas uudestaan. Olisi mukava vain päättää, että menköön miten menee.
Tämä taistelu ei olen samanlainen kuin edellinen. Lymfooma oli selvä paketti, johon hoito-ohjelma oli etukäteen tiedossa. Se sitten vain vedettiin läpi ja valmista tuli.
Tämä tauti on erilainen. Tässä emme tiedä, mitä on tulossa. Uudet hoitopäätökset perustuvat saatuihin tuloksiin. Tiedän vain, että puolisen vuotta tähän menee. Sitten olen ehkä terve.
Ihmettelen tuon kaverin katsetta. Sen optimismi näyttää oudolta. Varmaan hyvä niin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti