Osaston väki koristeli joulukuusen tänään. Kyllä täällä kelpaa olla, kun nämä ihmiset pitävät meistä huolta.
Voin sanoa pystyväni kävelemään taas. Olen kävellyt käytävässä tänään kaksi kertaa, yhteensä kilometrin verran.
Kai tämäkin kertoo laitostumisen vaaroista. Saan silmätippoja neljä kertaa päivässä. Joka kerta hoitaja tiputtaa ne silmiini. Kai minä voisin ne itsekin laittaa, mutta tämä vain on niin paljon miellyttävämpää. Luultavasti hoitajat laittavat ne siksi, että ne varmasti tulevat laitettua.
Arkisessa elämässäni olen tottunut syömään sen, mitä on lautasellani. Täällä syön vain sen, mikä maistuu. Äskeisen kalasopan söin kokonaan, mutta jälkiruuasta - joka oli taas noita kummallisia vanukkaita - jäi osa lautaselle. Liekö tämäkin jonkinlaista henkistä veltotumista? Voi myös olla mukautumista uudistuneen makuaistin tuomaan tilanteeseen. Normaalioloissa ruoka ei tunnu vastenmieliselta.
Silloin kun olen huonossa hapessa, hoitajat pitävät huolta, että käyn pesulla. Nyt kun peseytyminen on omalla kontollani, se tahtoo jäädä.
Lupaan mennä suihkuun aivan kohta.
2 kommenttia:
Hei taas. Hyvä että jaksat kävellä. Paremminhan sulla menee sen suhteen kuin mulla jolla lonkka on kulunut ��. Siis niinkuin liikunnan suhteen. Toivotaan että tämä hoitokierros ei veisi niin paljon alas kuin edellinen. Huomenna itsellä vielä töitä ja sitten alkaa joululoma. Oikein hyvää yötä ja toivottavasti saat nukuttua. Anu
Voi voi. Lonkan kuluma on varmasti ikävä juttu. Minulla on ollut onni säilyttää nivelet kunnossa. Oikein hyvää joulunodotusta ja rauhaisaa joulua sinulle! Kiitos kommentista.
Lähetä kommentti