Routa porsaan kotiin ajaa ...

Lähdin tohkeissani ulos kävelylle sauvoineni. Vaimo otti varman päälle lähti pihalle tarkkailemaan tilannetta. Minä lähdin päästelemään pihapiiristä lähtevää ulkoilureittiä Viikin suuntaan. Hyvin sujui, mikä ettei, kun alamäkiä mennään. Käännyin sitten kaartamaan kohden Hetrsikan metriksen tienoota.

Siinä kohtasin totuuden. Oli pieni ylämäki ja se ei sujunut ollenkaan. Välillä huilaten selvisin tasaiselle todetakseni, etten jaksa enää sitäkään. Tallustelin huilaillen eteenpäin kunnes pääsin Mäenlaskijantien alkuun. Jouduin soittamaan vaimolle ja pyytämään hakemaan roudan ahdisteleman porsaan kotiin. Hän joutui palaamaan kotiin hakemaan autonavaimia.

Keuhkoissa tuntui. Solut ovat sieltäkin vähentyneet. Istuskelin kohdalla olevan talon kaiteella odottelemassa. Mietin, pyytäisinkö päästä sisään portaille istumaan.

Lähdin raahustamaan pikkuhiljaa kohden Hiihtomäentietä, josta vaimoni löytäisi minut helpommin. Naapurisisarukset tulivat vastaan ja kiittelivät minua reippaudestani.

Kohta vaimoni tulikin vastaan Hiihtomäentietä ja vilkutti vasempaan perässä ajavan bussin kummastukseksi. Osoitin hänen kohdallaan olevaa vapaata parkkipaikkaa ja hän pysähtyi siihen.

Olin arvioinut sairaalan käytäväkävelyjen perusteella kävelykuntoni paremmaksi. Siellä ei ollut ylämäkiä vaivoina, joten näin kävi. Varmaankin sytostaatit syövät verisolujani nyt ahnaasti ja pudotus johtuu enimmäkseen siitä.