Joulu- ja tapaninpäivänviettoa

Kävimme Meikussa, jossa minulta otettiin verikoe ja katedrini huollettiin. Naantalin sukuhaaraan on ilmaantunut entero -rokkoa. Kysyin neuvoa hoitajalta. Hän ei pitänyt hyvänä ideana naantalilaisten huomista vierailua. Onneksi pian tulee uusi vuosi, josko silloin olisi tilanne otollisempi.

Hoitaja lupasi ilmoittaa verikokeen tulokset puhelimitse. Hän sanoi myös, että jos arvot sitä edellyttävät, minun on tultava uudestaan saamaan verta.

Eilen kävi keskimmäinen poika avovaimonsa kanssa. Vietimme rauhallista joulupäivää. Tänään iltapäivällä saapuvat rillivarkaat.

Vanhempi rillivaras on saanut kännykän ja soitti sillä papalle. Juteltiin hänen joululahjoistaan ja pappa totesi ei näkevänsä niitä. Tyttö tuumi siihen, että kuulet. Ei papalla sytyttänyt kovin pian, että on puhelimesta kysymys.

Kummallista, että tuota suu- ja sorkkatautia sairastavat nykyään lapsetkin. Lapsuudessani sitä pidettiin possujen ja lehmien tautina. Liekö silloin kulkenut lapsilla jollakin muulla nimella tai peräti epämääräisenä flunssana?

Vaimoni jutteli erään potilaan kanssa päivähuoneessa, kun olin toimenpiteen kohteena. Tämä oli kertonut tautihistoriaansa. Taaskin erilainen. Hänelläkin oli ollut alkuun lymfooma, mutta oli saanut hyvin pian sen jälkeen lymfaattisen leukemian. Kaikki hoidot eivät ole onnistuneet.

Tämäkin tarina kertoo siitä, että leukemia on hurja sairaus. On syytä suhtautua nöyrästi tulevaan ja olla kiitollinen tähänastisista hoidoista, jotka ovat onnistuneet.