Aloin tehdä meditatiivista teosta tänään. Meditatiivinen taitaa olla liian hieno sana tähän yhteyteen. Meditaatio on mielen hallinnan harjoittelemista. Teen sellaista työtä, jossa joutuu ajattelemaan, mutta joka on tekotavaltaan aika monotoninen. Ehkä tässä on meditatiivista se, että kun pohtii värisommittelua, ei tule juuri muita ajatuksia mieleen.
Tässä ei mielestäni lopputuloksen onnistumisella pitäisi niin olla väliä, mutta enhän minä sellaiseen huolettomuuteen pysty. Ehkä pitäisi harjoitella. Keskeneräisen teokseni värit eivät mielestäni soinnu hyvin yhteen ja tekisi mieli aloittaa uusi.
Käytän värityksessä kynäakvarelleja, joilla voi ensin levittää värin itse kynällä ja sitten viimeistellä sen pensselillä. Olen ensin piirtänyt muodot tussilla.
Akvarellien värit näkyvät jo itse pötkylöistä, joten värejä voisi suunnitella niiden avulla etukäteen. Voisin myös harkita öljypastelleja.
Ehkä minun pitäisi luopua meditatiivisuudeta, kun alan heti suunnitella minulle paremmin sopivia tekniikoita. Kai minun pitäisi joskus ommella yksivärinen sukkapari kasvattaakseni luonnettani, mutta se sopinee paremmin terveelle ihmiselle.
Aika hyvin jaksan istua puuhailemassa.
Vaimoni tietää, että kranaattiomenoissa on paljon vitamiineja. Niinpä minä syön niitä säännöllisesti. Kun sellaisen halkaisee, voi puolikkaan syödä pikkulusikalla, mikä on tosi sotkuista hommaa. Heltat kimpoilevat pitkin seutua. Meilläkin on keittiön seinässä jäänteitä kuin murhasta konsanaan. Onneksi parempi konsti on löytynyt. Kun jakaa puolikkaan sektoreihin, niitä on helppo mutustella.
Joku venäläinen kuulemma harkitsee päänsä siirrättämistä toiseen ruumiiseen, kunhan valmiudet tällaiseen kehittyvät. Tuollaisessa operaatiossa tuskin saadaan kahda elävää ihmistä. Jos minulta kysyttäisiin, haluatko pitää oman vartalon vai pään, sanoisin, että pidän pääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti