Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 10. joulukuuta 2015

Meccanot ja legot



Elämä kulkee luontaisesti paitsi joskus. Tänä syksynä luuytimeni päättivät alkaa tuottaa vääränlaisia soluja. Se kuulostaa kummalliselta. Ihan kuin Meccano -koneesta olisi alkanut tulla yhtäkkiä legoja. Näissä legoissa on sellainen vika, että ne eivät sovi Meccano -sarjoihin. Meccanot kuolevat, koska osat eivät toimi kuten niiden kuuluisi. Se tarkoittaa, että minä kuolen, jos Meccano -osia ei tule, mutta legoja sen kun pukkaa.

Minulle on tehty kummallinen asia. Minuun on kaadettu voimakasta myrkkyä, jonka tarkoituksena on lopettaa sekä Meccano -osien että legopalikoiden syntyminen luuytimissäni. Eilen minusta otettiin näyte, joka tulee kertomaan, onko niin käynyt.

Jos legoja on edelleen tullut, ilmeisesti etenen kuoleman suuntaan. Sitä varmaankin yritetään torjua siten, että annetaan taas julmaa myrkkyä, joka lopettaa legojen  ja meccanojen tuotannon. Se onnistuu tai ei onnistu.

Jos Luoja on ajatellut, että minä kuten Martti-veljeni muinoin tuotamme yhä legoja, hieno Meccano - järjestelmä ei toimi. Minä kuolen kuten Martti aikoinaan.

Asia on hyvin yksinkertainen. Voin kovasti toivoa, että legot muuttuvat meccanoiksi, mutta Luoja säätää. Minulla on hyvä esimerkki hyvästä kuolemasta viime vuodelta, jolloin syöpäveljeni mehentyi haimasyöpään. Hän sai viettää viimeiset päivänsä Terhokodissa ja loppu tuli luontaisesti, kun sen aika tuli. Syöpäveljeni sanoi läheisilleen, että on otettava, mitä annetaan. Minä haluan ajatella samoin.

Minä saatan kuolla seuraavan puolen vuoden aikana, mutta voin olla myös terve ensi kesänä. Siinä tapauksessa, minulla olisi yksi osa-aikaeläkevuosi jäljellä. Sen jälkeen voisimme päättää vaimoni kanssa, mihin viritämme uuden elämämme. Voisihan sekin olla mielenkiintoista.

Jos legoja pukkaa, läheiseni ja minä joudumme mukautumaan eron ikävään. Se on kova paikka, mutta kaikki siitä tietääkseni selviävät. Voi olla, että sellaisen tilanteen lähetessä alkaisi pelottaa. Joskus se kuolema kuitenkin on kohdattava. Uskon, että minulle käy kuolemassa hyvin.

Kun vuosi pari on kulunut, elämä on asettunut uusille urille eikä vainaja ole jatkuvasti enää mielessä.

Uusi elämä on alkanut.

 





 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Korutonta rehellisyyttä ja levollisuutta tekstisi huokuvat. Niin rauhoittavaa ja lohduttavaa myös minulle, joka menetin syöpäsairauteen puolisoni vuosi sitten ja sisareni kuukausi sitten ,molemmat 60v. Kiitos teksteistäsi, hyviä päiviä sinulle.

Heikki Honkala kirjoitti...

Sinä joudut potemaan eron ikävää kahden läheisen menetyksestä. Tämä syöpä on hurja tauti eikä paraneminen ole varmaa. On hyvä tiedostaa, että matka voi myös päättyä. Paljon voimia sinulle, mukavaa joulun odotusta ja lämpimät kiitokset viestistäsi!