Pidän kovasti nuoren raikkaista opiskelijoista, jotka ovat tehneet minusta videon. Aiheena oli oleminen mukana maahanmuuttajien auttamisessa. Sellaista ehdimme Saaran kanssa pikkuisen puuhata ennen kuin tauti iski.
Opiskelijat lähettivät kuvia syksyn tapahtumista. Kävimme mm. itähelsinkiläisellä niityllä kuvaamassa pätkiä, jotka kuitenkin jäivät pois lopullisesta.
Video on viiden minuutin mittainen, mutta opiskelijat ovat käyttäneet sen tekemiseen runsaasti aikaa.
Näissä kuvissa on tunnelmavälähdyksiä syksyn puuhista.
Viimeinen kuka kertoo erityisesti, kuinka paljon opiskelijat ovat nähneet vaivaa projektin eteen. Vaikuttaa siltä kuin he olisivat peräti translitteroineet puheitani videoilta, mutta voivathan nuo olla kohtaussuunnitelmiakin.
Nämäkin kuvat kertovat siitä, miten nopeasti elämä voi muuttua. Minä olin vielä terveen kirjoissa, kun teimme videota. Nyt olen leukemiapotilas.
Olemme toki saaneet muutakin mieluisaa joulupostia, mutta tämä sykähdytti erityisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti