Sairaan rakas elämä
Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa
keskiviikko 30. joulukuuta 2015
Pientä purnausta
Minulla on ollut ohut kultasormus nimettömssäni - kuten arvaatte - pitkään. Ei ole enää. Älkää pelästykö. Mitään dramaattista ei ole tapahtunut, paitsi se, että sormus vietiin minulta sairaalassa. Tämä tapahtui tilanteessa, jossa en itse ollut tolkuissani. Sormusta ei saanut enää pois sormestani ja sen vuoksi se kai vietiin.
Ainoa muistikuva asiasta minulla on on lyhyt välähdys, jossa näen että sormusta leikataan hyvin ohuiksi kaistaleiksi. Ne muodostivat tasaisen, leveän pinnan. En ole yhtään varma, että tämä välähdys on aito. En ole muistanut kysyä, onko jäänteet tallella ja voisinko saada ne piironginlatikkoon.
Samoin lähti tukkakin. Siitä tosin en muista mitään.
Kävin aamulla Meikun labrassa antamassa verinäytteen. Kuulen myöhemmin tänään, pitääkö lähteä saamaan verta.
Huomasin labran seinällä lappuja, jossa kerrottiin tiettyjen pisteiden laboranttien siirtyneen Töölöntullin laboratorioon. Kysyin näytteenottajaltani asiasta. Töölötullissa on kuulemma uusi, hieno laboratorio raitsikkapysäkin kohdalla. Se korvaa myös lakkautetut Laakson ja Hertsikan labrat. Ihmettelen ratkaisua. Tosin en ole vielä nähnyt uutta paikkaa. Miksi kaikkien pitää tunkeutua keskustaan antamaan näytteitä. Vielä enemmän ihmetyttää se, että paikalla ei ole parkkipaikkoja muita kuin ne, mitä on kadunvarressa. Julkisen liikenteen käyttö on ihan paikallaan ja hyvä, jos sitä saadaan lisättyä. Verinäytteen ottajat ovat kuitenkin usein vanhoja, sairaita tai muutoin vaivaisia. Esimerkiksi minä olisin nyt aika reppana menemään julkisilla. Autoa pystyn kyllä ajamaan ja sillä tänään kävinkin. Ilmeisesti ajatellaan, että moni voi tulla taksilla ja saada maksusta osan Kelalta. Onneksi Tornin yhteydessä olevaan labraan jää vielä jonkunverran kyseisiä palveluja. Siellä on sentään parkkipaikkoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti