Sairaalan siiloutuminen

Elämä kulke aika lokoisasti näin kotona ollessa ja veriarvojen laskiessa. Uni on alkanut parantua, kun tottumus CPAP-naamariin lisääntyy. Taidan kokeilla sitä seuraavalla sairaalakeikallakin. Josko sujuisi sielläkin. Sen käyttö olisi hyvä lisä taistelussa syöpää vastaan. Ei rasitu sydän, kun unikatkot vähentyvät melkein kokonaan.

Uniapnea ja leukemian hoidoissa huomaa, kuin siiloutunut terveydenhuolto on. Uniapneaa hoidetaan HUS:in Iho- ja allergiasairaalassa, joka on Meilahdessa sekin, mutta erillään muista sairaaloista, ehkä varsinaisen Meilahden sairaala-alueen ja Tamminiemen puolivälissä.

Hematologian osastolla 7A ja Iho- ja allergiasairaalla tuntuu olevan aika vähän yhteistyötä. Kun olen puhunut CPAP:sta leukemiaosastolla, aihe on kuulostanut aika vieraalta. Lääkäri tuntuu noin lonkalta ajattelevan, että voihan CPAP-laite olla toistaiseksi käyttämättä. En tiedä, onko hän konsultoinut Iho- ja allergiasairaalan asiantuntijoita.

Ehkä aihe tuntuu hankalalta. Luultavasti kukaan ei ole paneutunut leukemian ja uniapnean yhteismystiikkaan. Ehkä aihe ei erityisemmin kiinnosta ketään.

Minun täytynee ottaa asia uudestaan esiin, kun olen sairaalassa. Toisaalta ongelma taitaa poistua, jos pystyn jatkuvasti käyttämään CPAP-laitetta.


Nukun nyt useita päiväunia. Ne ja hyvä yöuni virkistävät. Kun päivällä alkaa väsyttää, käännyn kyljelleni uniasentoon. Näin tulen väsymyksen kanssa kohtuullisesti toimeen. Kävelykyky on huonontunut, mutta pystyn kuitenkin vielä taivaltamaan lyhyitä matkoja. Lueskelen, kirjoitan blogia, katson jääkiekkoa ja dokumentteja netistä, pyörin Facebookissa. Nyt aion kokeilla taas maalaamista ja piirtämistä. En tiedä kauantko jaksan olla istualtani.

Häiritseviä tulehduksia ei ole ilmaantunut. Ainoa mikä oireilee, on peräaukon seutu. Sitä pitänee voidella jollakin mömmöllä. Jalkaterien ihon kuoriutuminen ei haittaa tahtia.