Kovia haasteita

Minulla on kaksi suurta haastetta. Minun pitäisi saada ruokahalu ja fyysinen kunto takaisin.
Nämä tarvitaan siksi, että voidaan ottaa uusia sytostaattiihoitoja.

Kun tulin osastolle, meitä opetettiin käymään kävelyllä käyvävässä. Se sujuikin hyvin. Nyt olen kauhistunut, miten sytosaattit ja makaaminenen ovat tuhtonneet kuntoni. Minua pelottaa pelkästään nousta seisaalleen, koska seisontani on niin haurasta. Alkaa huipata. Tekee mieli takaisin istumaan. Minulla on täällä Eeva-laite, jonka avulla voin kohottautua seisaalleen, mutta sen käyttö on aivan alkutekijissään. Unelmoin siitä, että voisin kävellä aulaan lukemaan Hesaria.

Jumppari on antanut minulle harjoituksia, joita yritän tehdä.

Minun putkiruokintaani vähennetään, jotta saisin oikeata ruokahalua. Varmaan hyvä niin, mutta kun ei maistu. Nyt pyysin päivälliselle riisipuuroa ja mustikkakeittoa. Voi olla, että maistuu, mutta ei oikein kunnon ruualta kuulosta. Lisukkeeksi voin syödä ravinnevalmisteita. Jos tällaiset kelpaavat, yrittään ainakin. Jospa se ruokahalu alkaisisi löytyä.