Ovatko asiat kunnossa?

Yksi kommentoijista nosti tärkeän asian esiin. Mikä on kesken olevien asioiden merkitys. Ne voivat olla käsittelemättömiä ihmissuhdeasioita, mutta skaala on toki laaja. Kun on vakavasti sairas, voi herätä kysymys, ovatko asiani kunnossa.

Minusta asiassa on sekä maallinen että hengellinen ulottuvuus. Jos ihminen hoitaa arjessa esimerkiksi raha-asiansa jämptisti, hän varmaan pitää huolta niistä ja muista arkeen liittyvistä asioista loppuun saakka. Ihminen saattaa lopun lähestyessä auttaa omaisiaan jättämällä pesänsä selkeään jamaan. Hän voi myös suunnitella hautajaisensa omaisten kanssa valmiiksi. Testamentit ja vastaavat laitetaan asianmukaiseen kuntoon.

Ihmissuhdeasioissa sattuu helposti, että jokin jää kaihertamaan mieltä. Saattaa tuntua, että joku on toiminut epäoikeudenmukaisesti ja se harmittaa tai itse on tullut loukanneeksi jotakuta. Omatunto kolkuttaa, jos on itse syyllistynyt johonkin, tai jokin toisen aikaansaama on nostanut katkeruuden mieleen. Jos on joskus tullut varastaneeksi joltakin jotakin, ihminen saattaa tuntea tarvetta pyytää anteeksi ja korjata myös asian materiaalisen puolen. Asioihin saattaa liittyä myös jotakin rikollista, jolloin syllinen voi tuntea olevansa velkaa myös yhteiskunnalle. Tottakai tällaiset asiat voivat vaivata myös, kun loppu ei vielä häämötä.

Ihmissuhdeasioista ehkä surullisimpia ovat perheen sisäiset kaunat. Esimerkiksi isän ja pojan välit voivat olla kovin tulehtuneet ja kumpikin tai toinen heistä kärsiä tahollaan. Aikaa voi kulua eikä kumpikaan saa tehdyksi aloitetta välien korjaamiseksi. Toisen reaktio saattaa pelottaa. Jos jompikumpi yhtäkkiä kuolee, suremisen osan saanut voi surra sopimismahdollisuuden menettämistä loppuelämänsä. Joskus voi käydä, että jompikumpi yrittää sopua, mutta toinen ei lepy. Mitä yrittäjä voi tehdä tässä tilanteessa? Se ehkä lohduttaa, että on yrittänyt. Sellaisia ohjeita on annettu, että voi lähestyä alhaalta päin tai ottaa omansa pois. Riittävä nöyryys lienee onnistumisen edellytys. Jos vastapuoli on syypää riidan syntymiseen, voi tältä pyytää anteeksi esimerkiksi sitä, että on itse tullut kiivastuneeksi jossakin asiaan liittyvässä tilanteessa. Voi ainakin tuntea tehneensä, minkä voi.

Hengellinen ulottuvuus liittyy siihen, mitä ihminen ajattelee tapahtuvan kuoleman jälkeen. Se tavallaan liittyy kaikkiin edellä oleviin esimerkkeihin ja tavallaan ei. Käsittelen asiaa oman kristillisen vakaumukseni näkökulmasta.

Jos ihmisellä on Pyhä Henki sydämessään, mitään tekoja ei tarvita. Kaikki on lunastettu. Ihminen pääsee Taivaaseen, vaikka kuolisi yhtäkkiä ja asioiden hoitamiset ovat kesken. Raamatun perusteella Taivaaseen kannattaa haluta, vaikka emme tiedä, mitä se merkitsee käytännössä.

Ateisti tai agnostikko luullakseni voi kokea, että kaikki maalliset asiat ovat suunnilleen järjestyksessä ja kuolemassa vain valot sammutetaan. Tuo on järjelleni houkutteleva ajatus, mutta onneksi tunnen saaneeni Pyhän Hengen sydämeeni, joten näen asian sydämen enkä järjen kautta. Pyhän Hengen saaminen on subjektiivinen kokemus, jota en voi todistella mitenkään. Jää vain usko.

Uskoa minulla on sen verran, että mieluummin puhuisin uskomisen haluamisesta kuin uskomisesta.

Tässä ei ole mitään järkeä, mutta uskoon haluan turvata.

Koska käytössä on vähemmän kuin sinapin siemen, armon kokonaisvaltaisuutta on ymmärtää. Arkisten asioiden keskeneräisyys tuottaa epäilyksiä. Mahdanko sittenkään päästä oikeaan paikkaan?
Epäilyksen panevat ihmisen laittamaan asioitaan kuntoon. Jos asioihin on liittynyt jotakin väärää, omatunto ei ehkä kuitenkaan rauhoitu, siunauksen saaminen Pyhästä Hengestä Pyhään Henkeen auttaa. Nyt puhutaan ripistä, johon liittyy se, että kyllä asiat pitää maallisestikin korjata, jos asia edellyttää. Se voi joskus merkitä viranomaisen puoleen kääntymistä.

Joskus omatunto voi olla vinksahtanut niin, että se anna rauhaa, vaikka mitä tekisi. Se panee ihmisen loputtomasti kuurnimaan lattiarakoja ja valmista ei tahdo tulla. Rippi-isä ja äiti auttavat, mutta maallistakin apua saatetaan tarvita. Psyyke on niin monimutkainen. Uskon että Luojalla on Taivaassa tilaa neurootikoillekin.

Vaikka kuinka valmistautuisimme, keskeneräisinä lähdemme.

Kuvia Lux Helsingistä

Saara Vaherjoki-Honkala

Lusmun on taivuttava

Minulla on vaikeuksia noudattaa tiukasti ohjeita, joita on annettu tulehdusten välttämiseksi. Yritän kuitenkin parantaa tapojani. Asian merkitys paljastuu pikkuhiljaa. Kun kuulee perusteita, uskoo, mitä sanotaan.

Luin jostakin, että kantasolusiirtoprosessissa osa potilaista kuolee saamaansa infektioon. Siinäkin tehdään varmaan kaikki voitava, jotta tartunnoilta vältytään. Potilas joutuu olemaan mm. pitkään erityksissä.

On muistettava pestä käsiä, käyttää käsidesiä, kun sitä on tarjolla, rasvata jalkapohjia, välttää sopimattomia ruokia ja kiertää ihmisjoukot.

Jalkapohjani ovat nyt aika hyvässä kunnossa. Niistä on aiemmin kuoriutunut nahkaa sytostaattien vuoksi, mikä altistaa infektioille.

Yksi haaste on minulle erityinen. Olen nyt käyttänyt säännöllisesti CPAP-laitetta uniapneani vuoksi. Sen käyttämättömyys lisää väsymystä ja minä uskon tarvitsevani kaikki mahdolliset voimat tässä taistelussa. Laitteen tietys osat pitäisi pestä joka päivä. En millään viitsisi tehdä sitä, mutta taistelutahto merkinnee, että niin on vain tehtävä. Siis huolellisuutta siihenkin.

Tohinaa ja pientä kuumeilua

Eilinen oli todella vipinäpäivä. Aamulla verinäytematkalla meni pidempään kuin olin ajatellut. Minun pititkin jäädä odottamaan tuloksia, siltä varalta, että tarvitsin verta. Käytin osan odotusajasta siihen, että kävin Tornisairaalassa katsomassa siellä hoidossa olevaa läheistäni. Kun tulokset tulivat, lääkäri katsoi ne ja hoitaja tuli ilmoittamaan, että pääsen kotiin. Kävin taas Tornisairaalassa ja paikalla oli nyt pari muutakin läheistäni.

Minulla oli hankaluuksia saada sanaa vaimolleni viivästyksestä. Minulla oli nimittäin ollut hankaluuksia oman kännykkäni kanssa. Sitä on vaikea saada lataantumaan. Vaimoni hoksasi aamulla, että meillä on vielä kolmas piuha. Sen avulla lataaminen tuntui sujuvan, jätin oman luurini lataantumaan ja sain vaimoni kännykän mukaani.

Kun yritin soittaa Meikusta omaan puhelimeeni, se kytkeytyi oitis vastaajaan. Löysin vaimoni luurista yhden naapuritalossa asuvan kirjapiiriläisen numeron ja sain häneen yhteyden. Hän lupasi käydä kertomassa tilanteesta ja annoin hänelle uuden ovikoodimme. Valitettavasti muistin sen väärin ja hän kävi alaovellamma toteamassa, ettei pääse sisään, odotteli jonkin aikaa. Kun ketään ei kuulunut ovea avaamaan hän palasi tyhjin toimin takaisin.

Aloin etsiä vaimoni luurista muiden naapureiden numeroita ja löysin kaksi. Toisen tiesin olevan matkoilla ja toiselle soitin, mutta en saanut vastausta. Myöhemmin hän soitti takaisin, mutta tilanne oli silloin jo ratkennut. Ei ollut kuullut puhelimen hälytystä lasten meteliltä.

Oli tärkeätä saada sana vaimolle, koska meille oli tulossa vieras iltapäivällä. Meidän oli määrä käydä kaupassa sitä ennen. Vihdoin vaimoni soitti minulle ja asia ratkesi.

Kauppareissu jäi tekemättä, mutta selvittiin.

Illemmalla meille tuli vielä pitkäaikainen ystäväpariskunta. Juteltiin mukavia, syötiin, juotiin  teetä ja lopulta intouduimme lähtemään tutustumaan Helsinki Luxiin. Menimme ystäviemme autolla. Minä hyppäsin autosta kohteiden luona ja höntyilin ympäriinsä. Kuvasin sekä kännykällä että videokameralla.

Illalla mittasin lievää lämmönnousua. Olin aavistuksen viluinen. Lukema kävi 37,4:ssä, mutta laski sitten normaaliksi. Join lämmintä ja olin peittojen alla. Rakastava vaimoni laittoi minulle vatiin lämpimän eukalyptusöljyveden jaloilleni. Suloista. Olen saanut sairaalasta ohjeen, että minun lähdettävä osastolle vaikka yöllä, jos kuume nousee yli 38:n.

Tänä aamuna ei ollut lämpöä. Juttelin tilanteesta hoitajan kanssa, hän soitti päivittäisen kontrollipuhelun. Kerroin myös eilisestä. Hän kehoitti lepäilemään tämän päivän. Lievä kuumeilu ei ole epätavallista. Saattaa olla, että jokin infektio on yrittämässä päälle. Hän kertoi, että tarvittaessa on lähdettävä yölläkin, koska ollaan hengenvaarassa, jos hoitojen alkaminen viivästyy.

Hoitaja kertoi olevan uutta, että matalasoluvaiheinen potilas saa olla kotona. Ennen heitä pidettiin osastolla. Aikamoinen ero, minä saatoin sairaalassa makaamisen sijasta pörrätä Ruttopuistossa kuvailemassa Lux Helsinkin talvisia valoelämyksiä. Varmaankin hyvä kehitysaskel. Sairaala säästää kuluja ja potilas saa viettää kotielämää.

Toimiva digihyppäys

Kuten kerroin ajoin tänään mennen tullen Kela-taksilla Meikun matkallani. Poliitikot haluavat edesauttaa digilokkia Suomen taloudeen edistämiseksi. Ainakin Kela-taksijärjestelmä on tehnyt aikamoisen loikan sitten edellisen syöpäni. Opin sen kuljettajilta tämänpäiväisillä reissuillani.

Kela-taksin käyttöön tarvitaan lääkärin lupa. Minulla on se paperilla, mutta ilmeisesti tiedot oli jo toimitettu sähköisesti järjestelmään.

Ennen Kela-taksin saattoi bongata muiden joukosta, kysellä kunnes sellainen löytyi. Sitten ensimmäisellä kerralla kuski joutui tekemään aikamoisen lippulappuharjoituksen ennen kuin päästiin tien päälle. Omavastuuosuus oli 14-15 euroa. Asiakas maksoi sen ja Kela maksoi ylimenevän osan kuskille.

Nyt ainoa mahdollisuus varata Kela-taksi on tehdä se puhelimitse tiettyyn numeroon. Numerossa pyydetään kaikki tarvittavat tiedot osoitetta myöten ja kirjataan järjestelmään valmiiksi.

Omavastuuosuus on nyt 25 euroa. Aika reilu korotus, mutta se täytyy kestää näinä leikkauksien aikoina. Kun on käyttänyt palvelua 300 euron edesta, se muuttuu ilmaiseksi. Kun kertamatka Meikun ja Hertsikan välillä maksaa 23-24 euroa, pääsen kuuden seitsemän käynnin jälkeen vapaamatkustajaksi. Jos kertamaksu on yli 25 euroa, kuljettaja saa ylimenevän osan automaattisesti tililleen.

Taksiautoilijalla pitää yhä olla sopimus Kelan kanssa, jotta voi toimia näissä hommissa.

Uusi järjestelmä tuntuu oikein toimivalta ja hyödylliseltä. Kuljettajien on aikaisempaa helpompi hoitaa rutiinit, mikä ehkä lisää Kela-taksien määrää. Siitä hyötyy asiakaskin, koska kyydin saa nopeammin. Koska kuljettajan rutiineja on vähemmän, asiakas pääsee nopeammin kotiin tai sairaalaan. Palvelujen digitalisoinnit tuntuvat tuottavan myös huonosti toimivia järjestelmiä, kun niitä tehdään tarpeisiin, joihin ne ei sovellu. Tämä ratkaisu vaikuttaa oikein onnistuneelta.

Olin varannut menomatkan tälle päivälle jo eilen. Tilasin paluumatkan kun olin Meikussa lähdössä. Puhelimessa kysyttiin toivonko, että kuljettaja tulee hakemaan minut Meikun sisääntulohallista ja sehän sopi. Se olikin kätevää, koska kuskin ja minun ei tarvinnut ulkona etsiskellä toisiamme.

Edelleen välteltävä ihmismassoja

Kävin tänään Kela-taksilla antamassa verinäytteen Hematologian osastolla Meikussa. Pitää näköjään varautua siihen, ettei heti pääsekään takaisin. Minun piti jäädä odottamaan tuloksia, jotka lääkäri katsoisi ennen kuin lähden. Ilmeisesti tarkoituksena oli, että minulle annettaisiin saman tien verta, jos arvot sitä edellyttävät. Niin ei käynyt.

Tässä uudet tulokset:

Hbl  94 (88)(98)(96)(82)(90)(98)(104)(108), (134-167)

Leuk. 1.8 (1.2)(1.5)(2.1)(2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)

Neutr. - (-)(1.24)(1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)

Tromb. 218 (107)(52)(43)(12)(42) (94)(247)(36), (150-360)

CRP 23 (12)(6)(7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)

Vasemmassa reunassa ovat tämänpäiväisen verikokeen tulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. 

Hemogobiini on hieman noussut ja leukosyytit suhteellisesti hieman enemmän, mutta trombosyytit ovat leiskauttaneet 107:stä peräti 218:an. Neutrosyytit junnaavat edelleen tasolla, jota ei voi mitata. CRP on noussut, vaikka sen toivoisi laskevan. Arvo 23 on kai kuitenkin ihan siedettävä. 

Kun trombosyytit ovat jo viitealueella, ei tarvitse enää pelätä verenvuotoja, koska trombot vaikuttavat nimenomaan veren hyytymiseen. Leukosyytit ovar edelleen alamaissa. Niiden arvo ilmoittaa valkosolujen kokonaismaaärän. Neutrosyytit ja trombosyytit ovat molemmat valkosolujen alalajeja. Neutrosyyttejä on 40-70 prosenttia kaikista valkosoluista eli leukosyyttien arvo on luonnollisesti alamaissa, kun neutrosyyttien arvo on ei mitään.

Neutrosyyttejä tarvitaan bakteerien torjuntaan. Mitattu arvoni merkitsee, että minun täytyy yrittää kiertää bakteerit kaukaa. Täytyy siis välttää suuria ihmisjoukkoja.

CRP- eli tulehdusarvo on koholla, mikä ilmeisesti johtuu ketetrini tyvessä olleesta sienestä. 

Vaihtoehtoislääketieteestä

Me olemme vaimoni kanssa hyvin erilaisia suhtautumisessaan vaihtoehtoislääketieteeseen. Hän on hyvin avoin ja käyttääkin erilaisia alan tuotteita. Minulla on vahvat ennakkoluulot. Ristiriidan voi kiteyttää siten, että vaimoni kokee saaneensa vaihtoehtolääketieteestä paljon apua ja minä ihmettelen, miksei hoitojen tehoa pystytä osoittamaan tieteellisin keinoin.

Vaihtoehtolääketiedekin on ristiriitainen sana, koska minusta se sisältää sellaisen ajatuksen, että hoidot ovat toki vaihtoehtoisia koululääketieteeseen verrattuna, mutta niitäkin kehitetään ja niiden tehoa mitataan tieteellisesti. Ymmärtääkseni yleisesti hyväksytyin tieteellisin menetelmin esimerkiksi homeopatian tehoa on vaikea osoittaa. Silloin nousee mieleen kysymys, millä muilla tavoin jokin asia voidaan osoittaa todeksi. Onko olemassa joitakin vaihtoehtoistieteellisiä menetelmiä?

Jokin asia voi olla meille hyvin tosi, vaikka sitä ei voidakaan osoittaa. Minäkin uskon Jumalaan, vaikka hänen olemassaoloaan ei voida todistaa. Voisiko olla niin, että luja usko johonkin maalliseenkin asiaan voi tehdä sen todeksi? Vaihtoehtoisista menetelmistä käytetään myös termiä uskomushoidot, joka tosin kuulostaa vähättelevältä.

Jossakin dokumentissa kerrottiin, että ns. plasebovaikutus on todellinen. Kun ihminen uskoo saavansa tehoavaa hoitoa, elimistön oma elpymisjärjestelmä toimii paremmin. En silti uskaltaisi vaihtaa leukemiaan saamaani hoitoa homeopaattisiin.

Saatetaan sanoa, ettei vaihtoehtohoitoja ei pidäkään soveltaa syöpiin ja vastaaviin.

Jos 2000:lle viirusperäisen flunssan saaneista annetaan puolelle homeopaattista hoitoa ja toiselle puolelle koululääketieteellistä, pitäisi kummastakin puolikkaasta suhteessa yhtä monen parantua, jotta  hoitojen voidaan sanoa olevan yhtä tehokkaita. Tällaiset tutkimukset järjestetään niin, että potilaat valitaan satunnaisesti eikä kukaan hoidettavista tiedä, kumpaa hoitoa saa. Potilaiden sairaus pitää todeta kliinisesti ja samoin parantuminen. Tämä olisi iso ja kallis tutkimus. En tiedä onko sellaista tehty. Tutkimus on toki koululääketieteen mukainen, mutta mikä olisi vaihtoehto?

Jos tuollainen tutkimus antaa tuloksen, että homeopatia toimii vähintään yhtä hyvin kuin koululääketieteen konstit, olen valmis kääntämää kelkkani.

Kuulemme ystäviemme, kollegojemme jne. puhuvan hyvistä kokemuksistaan vaihtoehtoisista menetelmistä. Kuulemme siis kertomuksia. Ihmisten kokemukset kerrottuina voivat olla hyvin erilaisia kuin tieteellisesti todettuina. Kvalitatiivinen tutkimus perustuu yleensä ihmisten suullisesti tai kirjallisesti tekemiin kuvauksiin. Valitettavasti yllakuvatunlaisen otoksen tutkiminen kvalitatiivisesti taitaa olla lähes mahdotonta.

Mikä voisi olla tämän jutun johtopäätös. Ehkä se, että merkitystä voi olla sillä, miten asioita tutkitaan.





#homeopatia #kokonaisvaltainen #holistinen #luonnonmukainen #orgaaninen #luonnollinen #vaihtoehtoinen #homeopaatti #vaihtoehtolääketiede #luonnonlääkintä #vaihtoehtolääkintä #vaihtoehtohoito #kansanlääkintä #kliininen #farmakologia #täydentävä #täydentävähoito #täydentävälääketiede #vitalistinen #lume #lumevaikutus #plasebo #potensointi #skepsis #koululääketiede #skeptikko

Elämän nälkää

Kysyin eilen lääkäriltä onko auton ajaminen luvallista, vaikka välillä ollaan aika huonossa kunnossa. Hän kertoi, ettei olla haluttu kieltää, koska tulisi potilaille niin paljon hankaluuksia, mutta matalasoluvaiheessa ei pidä ajaa.

Täytyy varmaan ehdottaa, että tuo pantaisiin potilaiden ohjeistuksiin. Minulla on sellainen dilemma, että olen huonossa kunnossa, mutta mieli kaipaa tekemistä. Vaimoni kutsui sitä elämän näläksi. Minun piti oppia tämän ristiriidan merkitys karulla tavalla tiistaina, kun kävin aamulla sairaalassa, puolelta päivin tyttären kanssa työpaikallani ja illalla suvun uutta palleroista katsomassa.

Aamukeikan tein yksin, keskipäivällä ajoi tyttäreni, illalla minä ajoin mennessä ja vaimo sattuneestä syystä tullessa. Tuntui, että pystyn ajamaan ihan hyvin, mutta koordinaationi osoittautui puutteelliseksi. Aamulla osuin pakittaessa taloyhtiön aitaan, sairaalan parkkihallissa peili sipaisi parkkiautomaattia ja kättärin parkkialueella pakittaessa viistin toisen auton peräkoukkua.

Tutkimme erään silminnäkijän kanssa, miten peräkoukkuautolle kävi. Kysyin häneltä haluaako hän tulla jotenkin juttuun mukaan. Häntä ei todistajan hommat kiinnostanut, mutta halusi varmistaa, että asia hoidetaan kuten pitää. Hienoa, että löytyy kunnon kansalaisia. Valokuvasin rekisterikilven ja aloin kirjoittaa auton haltijalle lappua tuulilasiin. Naapuri ei jäänyt varmistelemaan asiaa loppuun, koska hänen mielestään koukkuautoon ei ollut vahinkoa tullut. Ehkä niin, jätin kuitenkin lapun.

Minun täytyy yrittää tyydyttää elämän nälkääni valttämällä auton ajoa. Se ei ole ihan helppoa, koska vaimoni on arka ajamaan talvikelillä ja kammoaa parkkeeraamista.


Hankimme keväällä käytetyn auton helpottamaan meidän - seniori-ikää lähestyvien - kulkemista. Aluksi ajattelin pitää sen siistissä kunnossa ja korjauttaa peltivauriot, mutta nyt kun kuhmuja ja viiruja alkaa olla siellä ja täällä, tuntuu, että olkoon. Auto on vanha, mutta siinä on suhteellisen vähän kilometrejä. Ehkä ajamme sillä niin pitkään kuin ikää annetaan ja sitten voi joutaa jo sromuttamolle.

Vaiheikas päivä sairaalassa

Tänään on ollut erittäin kylmä päivä. Mittarimme näytti aamulla -25 astetta.

Lähdimme vaimoni kanssa aamupäivällä Kolmiosairaalaan, koska minun oli määrä antaa verinäyte ja samalla hoidettaisiin katetrien huolto. Näin kävikin, mutta päivä venyi.

Kysyin edellisessä näytteenotossa, miksei sitä hoideta katedrin kautta vaan pistämällä. Kuulin, että labran väki ei saa tehdä niin. Tänään selvisi, miksi näin. Labran henkilöillä ei ole sairaanhoitajan koulutusta, mikä tarvitaan, jotta verinäytteen saa ottaa katedrin kautta. Labran henkilöt ovat ymmärtääkseni laborantteja tai laborationhoitajia. Tuoreemmat vastaaviin hommiin koulutetut taitavat olla bioanalyytikkoja.

Ilmeni, että minun onkin määrä tavata vielä lääkäri. Sanottiin, että puolen tunnin päästä. Se venyi ja saimme luvan lähteä Tornin kanttiiniin syömään. Paikan sämpylävoittoisessa tarjoomassa monissa tuotteissa on vihanneksia, mitä en saa syödä. Kanttiini ei tavoittele Michelinin tähtiä. Otimme kylmäaltaasta kaksi eineslihapullamuusiannosta ja saimme lämmittää ne mikrossa. Jaoimme jälkiruuaksi kermavaahtomunkin vai mikä se nyt oli. Hyvää ainakin.

Minulle tuli tekstarikutsu käydä paluumatkalla erään Töölössä asuvan ystävän luona. Lupasimme kunhan selviämme.

Pääsin sitten lääkärin pakeille. Kuulin, että minulta poistettaisiin Arrow -katetri poskestani tänään. Syynä on se, että siellä olleen sienen aiheuttamasta tulehduksesta voisi ajatua jotakin katetrin kautta verenkiertooni ja sisäinen tulehdus on hankalampi juttu kuin ulkoinen. Minulle asennetaan seuraavan sairaalajakson aikana rintaan Groshong -katetri, joka on turvallisempi tässä suhteessa. Sen avulla ei voi ottaa verikoetta, mutta sitä ei tarvitse huoltaa kuin viikon välein. Tällainen tulehdusvaara lisää uskottavuutta sille, etten saa saunoa silloin, kun minulla on katetri.

Hyvä, että asiat varmistetaan. Vaimoni kuuli myöhemmin lääkäriystävältämme, sientä on vaikea ajaa pois ruumiista.

Lääkäri tutki minua stetoskoopilla ja pysähtyi sydämen kohdalla. Kysyin, kuuluuko sivuääni. Sitä oli pysähtynyt kuuntelemaan. Sellainen minulla ilmeisesti on.

Kysyin lääkäriltä, milloin hoidot jatkuvat ja kuulin, että ne niin käy ei ensi vaan seuraavalla viikolla. Verikokeen tulokset oli saatu ja ne ovat vieläkin matalat. Niitä pitäisi saada ylös.

Tässä uudet tulokset:

Hbl  88 (98)(96)(82)(90)(98)(104)(108), (134-167)

Leuk. 1.2 (1.5)(2.1)(2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)

Neutr. - (1.24)(1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)

Tromb. 107 (52)(43)(12)(42) (94)(247)(36), (150-360)

CRP 18 (12)(6)(7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)

Vasemmassa reunassa ovat tämänpäiväisen verikokeen tulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. 

Arvot heittelevät. Hemoglobiini, leukosyytit ja neutrosyytit ovat laskeneet, viimeksi mainittu niin alas ettei voitu mitata. Sen vuoksi minun pitää vältellä ihmisjoukkoja, etten saa tartuntaa. Pienehköjä ihmismääriä saan tavata. Trombosyytit sentään ovat nousseet kuten CRP, mutta sen ei tarvitsisi. Johtuu varmaan sienestä. Olen edelleen matalasoluvaiheessa.

Iltapäivällä sairaanhoitaja poisti minulta katetrin. Yllätyin, että sen letku oli ollut niin syvällä ihon alla, ehkä 20 senttiä. Poiston jälkeen minun piti maata tunnin selälläni ja sen jälkeen olla toisen paikan päällä tarkkailtavana.

Minulla oli vihkisormus jumittunut nimettömään. Se aiheutti kai turvotusta ja poistettiin jo ensimmäisen sytostaattikierroksen aikana. Tänään muistin pyytää sormuksen takaisin ja sainkin. Sitä piti vähän haeskella, mutta löytyi sitten oli hyvin pakattu - varmaankin jonkin prosessikuvauksen mukaisesti. Ilmeisesti jolku oli unohtanut toimittaa sen minulle. Yllätyin, kun sormus oli ehjä. Minulla on tapahtumasta vain välähdyksen mittainen muistikuva. Siinä sormusta höylätään litteäk, mutta kapeaksi levyksi, joka kiertyy vieriviereen ja muodostaa leveän kultapunnan. Tämän täytyy olla unta.

Olen ajatellut, että Optimistiklubi voisi kokoontua sairauteni aikana ainakin kerran joko sairaalassa tai meillä. Kysyin tänään hoitajalta, voisimmeko kokoontua osaston päivähuoneessa. Sain luvan. Se voitaisiin varata vain meidän käyttöön tai järjestää siten, että myöskin potilaat voisivat osallistua. Jälkimmäinen kuulostaa paremmalta.

Kun pääsimme osastolta, kävimme tapaamassa Tornisairaalassa erästä läheistämme, jolle tehtiin aamupäivällä aika vaativa operaatio. Hyvin oli mennyt.

Kuolemasta puhuminen

Eräs ystävämme kävi tapaamassa meitä tänään. Keskusteleminen oli oikein antoisaa. Mukavaa, kun on fiksu juttukumppani, joka kestää väittelyäkin ja osaa suhtautua siihen hyväntuulisen luontevasti. Kiitos T. käynnistä!

Keskustelut voivat olla opettavaisiakin. Puhuttiin mm. kuolemasta. Kun mainitsin, että jotkut ahdistuvat aiheesta puhumisesta, hän totesi sen olevan niin pelottavan asian. Hyvin moni toteaa, että sinähän kuitenkin selviät syövästäsi, mikä saattaa olla tapa torjua tai kiertää ahdistava asia. Syynä on usein varmaan myös se, että on vaikea keksiä tilanteeseen sopivia sanoja.

Nuo "Sinä selviät kyllä" -kannustukset ovat pikkuisen kiusallisia, koska minulle tähän sairauteen tai sen uusiutumiseen kuolemisen mahdollisuus on faktoihin perustuvaa realismia. Tämä ei minusta ole taistelutahdon puutetta. Jos mainittu tapa auttaa sinua lähestymään minua, käytä sitä ihan vapaasti. Ei se minua häiritse kuin pikkuisen.



Minulle valkeni keskustelussa ystävämme kanssa, että me vakavasti sairaat taidamme puhua siitä kuin mistä tahansa asiasta. Koska kuoleman mahdollisuus on hyvin lähellä verrattuna muihin, tulemme puhuneeksi siitä kuin tavanomaisistakin asioista. Tämä voi johtua siitä, että useinpien on täytynyt käsitellä asiaa mielessään. Joku saattaa tosin  sen torjuakin.

Kuolemasta puhumisesta saattaa kadota sille ominainen juhlallisuus, arkuuskin. Me sairastuneet saatamme aiheuttaa ahdistusta avoimilla ja joskus rempseilläkin puheilla. Voi olla, että yleistän liikaa.


Pyytäisin teitä neuvomaan minua tässä asiassa. Pitäisikö minun ottaa sordiino trumpettiinin, kun kohtaan asiasta ahdituvan henkilön? Voisinko jollakin muulla tavalla olla avuksi sellaisessa tilanteessa?



Vaimoni on nähnyt painajaisia hautajaisistani. Kysyin, auttaisiko, jos alkaisimme valmistella hautajaisia. Voisimme mennä katsomaan arkkuja. Vaimo sanoi, että valkoinen - ei kallis. Hieno arkku lieneekin turhaa, koska se kuitenkin poltetaan tai se maatuu. Tosin se lieneekin olemassa ensi sijaan  hautajaistilaisuutta varten. Merkitystä silläkin, että vieraista tuntuu mukavammalta ajatella ruumista (myös omaa) maatumassa mieluummin arkussa kuin ilman. Tuli mieleeni, että polttohautajaisissahan voisi käydä myös kierrätetty arkku. Pakkoko sitä on polttaa krematoriossa.

En tiedä auttaisiko siedätyshoito vaimoani. Täytyy kuulostella. Hautajaisten valmisteluhan ei mene hukkaan, kun se on joskus kuitenkin ajankohtainen.



Tuli mieleeni hassu ajatus. Sanotaan, että kaikki kiertää. Olen lukenut jostakin, että jos juon lasin vettä, siinä on vähintään yksi molekyyli Caesarin virtsaa. Jos tuhkat lasketaan mereen, ihmisen maallinen maja hajautuu kaikkialle ympäri maapalloa virtausten, haihtumisen ja sateiden kautta. Kuten kaavassa sanotaan "Maaksi olet sinä jälleen tuleva". Se voi tapahtua myös merihautauksena.


Ehkä tämä sopii kuolemaa käsittelevän postauksen loppuun. Tunnustin vaimolle rakkauteni tänään suomalaisen miehen karuun tyyliin: Jos satut kuolemaan ennen minua, olisin kuin orpo pässi hyisellä luodolla.

Sytostaatit syövät muistia

Missähän muistimme on aivoissamme? Verisoluja sielläkin kulkee. Sytostaatit tuohoavat sekä sairaita että terveitä soluja. Arkijärjellä ajatellen sen täytyy vaikuttaa muistin toimintaan.

Minulla on kovin usein sanat ja nimet hukassa. Nyt joku ajattelee, että tuota on liikkeellä. Unohteluun varmasti vaikuttaa sekä ikäni että luontainen hajamielisyyteni. En usko, että nuo riittäisivät selittämään muistini nykyisen kunnon. Oli hieman hätkäyttävää, kun otin tänään kuvia järjestelmäkameralla, en tahtonut muistaa heti kameran säätöjä, jotka ovat olleet minulle kovin tutut. Muistuttaa ehkä dementiaoireita, mutta en usko kyseen olevan siitä.

Ihmettelen, häipyykö muististani sytostaattien vuoksi joitakin asioita lopullisesti. Ikävää, jos esimerkiksi lapsuudenmuistot alkavat kadota. Sanojen unohtelusta kuitenkin sytostaattien vaikutuksen huomaan.

Jos/kun paranen, sanat unohdetut luultavasti palautuvat ainakin, kun kuulen niitä uudestaan. Ehkä minun pitää sitten muistella ahkerasti menneitä sukulaisteni kanssa, että lapsuusmuistotkin palautuvat.

Voi olla niinkin, että tämän hetken huonomuistisuuteni johtuukin alhaisista veriarvoistani. Täytyy yrittää seurata, tuntuuko muisti virkeämmältä, kun arvot elpyvät.

Ikäviä uutisia

Olen optimisti. Vaimoni sanoo joskus sinisilmäiseksi.

Olen saanut elää hyvän vaiheen Suomen historiaa. Nuoruudessani Suomi kehittyi nopeasti ja maailma näytti ennustettavalta. Opiskelumahdollisuudet lisääntyivät. Työllistyminen opintojen jälkeen oli todennäköistä. Yhteiskunnan palvelut ovat tukeneet omankin perheeni elämää. Rikollisuus on tietääkseni vähentynyt huomattavasti. Suomi on edelleenkin maailman parhaita maita elää ja asua.

Pari asiaa on viime aikoina erityisesti kavahduttanut mieltäni. Ensinnäkin liikkuminen Tanskan ja Ruotsin välillä ei ole enää vapaata. On alettu vaatia henkilöllisyystodistuksen näyttämistä ja asiapaperit vielä skannataan.

Synnyin melkein Suomen ja Ruotsin väliselle rajalle vuonna 1954. Kotitaloni ikkunasta avautui näkymä Torniojoen yli Ruotsiin. Isäni työpaikka oli tuolloin Ylitorniolla. En muista tietenkään tuosta vuodesta mitään, mutta tietääkseni samana vuonna Pohjoismaiden väliset rajat avautuivat. Ylitornioltakin sai hurauttaa Ruotsiin tuosta noin vain. Ehdin asua kyseisessä kunnassa viisi vuotta. Muistan välähdyksen omaisesti kuinka ajoimme autolla Ruotsin puolella ja Matarenki mainittiin. Matarenki on Övertorneån keskusta. Suomi oli hyvin köyhä maa tuolloin ja Ruotsin puolelta voitiin ostaa sellaista, mitä Suomesta ei saanut tai mikä oli kai kotimaassa kalliimpaa. Varmaan noilta ajoin on peräisin ensimmäiset muistoni ruskean Ögön kakao -purkin kyljessä olevista silmistä.

Pohjoismaat ovat olleet edelläkävijä liikkumisen vapauttamisessa, joka on sitten levinnyt muuallekin. Olen ollut suorastaan ylpeä asiasta. Tuntuu, että kellot kääntyvät takaisinpäin, kun kyseistä vapautta ruvetaan murtamaan.

Toinen hätkähdyttävä asia on se, että Suomessa on alettu perustaa yksityisiä kodinturvajoukkoja. Turvallisuuden hoitaminen kuuluu maassamme poliisille ja puolustusvoimille. Tämänpäiväinen Hesari kertoo aiheesta artikkelissaan Katupartioiden johdossa useita väkivältarikoksista tuomittuja.

Poliisiylijohtajan mukaan toiminta kuuluu Suomessa yksilövapauksien piiriin kunhan rikoksea ei tehdä. Hän sanoo toiminta voi olla lähinnä tarkkailutyyppistä.

Olen taannoin ihmetellyt, kun olen lukenut tuollaisesta toiminnasta keskisen Euroopan itäosissa. Nyt sitä on sitten Suomessa.

Jos motiivi toiminnalle on se, että lähin poliisiasema on kaukana ja tyydytään vain tarkkailemiseen sekä yhteydenottoihin viranomaisiin, sitä voi jotenkin ymmärtää. Epäilen kuitenkin vakavasti tämän liikehdinnän liittyvän maahanmuuttoon.

Optimistina haluan suhtautua tulevaisuuteen valoisasti, mutta tälläiset - ei enää niin hiljaiset - signaalit huolestuttavat. Onko maailma aivan mullistumassa?

Yhä matalasoluvaiheessa

Tässä tänään otetun verikokeen tulokset:

Hbl  98 (96) (82)(90)(98)(104)(108), (134-167)
Leuk. 1.5 (2.1)(2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)
Neutr. 0.1 (1.24) (1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)
Tromb. 52 (43)(12)(42) (94)(247)(36), (150-360)
CRP 12 (6)(7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)

Vasemmassa reunassa ovat tämänpäiväisen verikokeen tulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. 

Olen ollut tänään vauhdissa, mutta veriarvot ovat vielä aika matalat. Hiljaa mäessa, pitäisi kai sanoa. Olen kuulemma vielä matalasoluvaiheessa.

Neutrofiiliarvo on vain 0.1. Tämä altistaa minut sienille. Katetrien juuressa oli tulehdusta äskettäin ja siiteä otettiin viljely. Tulos on ok. Olen myös altis bakteereille ja minun pitää välttää ihmisjoukkoja. 

Siirryn nyt alhaisten arvojen vuoksi kotisairaalahoito, mikä tarkoittaa, että saan olla edelleen kotona, mutta minulle soitetaan joka päivä osastolta ja vointiani selvitellään. Tämä tarkoittaa myös, että jos kuume nousee vähintään 38 asteeseen, pääsen suoraan osastolle eikä minun tarvitse mennä päivystyksen kautta. 

Menopäivä

Päivän tärkein uutinen: Perhekuntaamme on syntynyt uusi jäsen tänään. Poika, neljästoista lapsenlapsemme.

Kävin aamulla yksin Meikussa. Tyttäreni, joka olisi voinut lähteä katsomaan perääni, nukkui pommiin ja jätin hänet tutumaan. Voi olla että tämä oli varottava suoritus, koska mälläsin hieman autoa yhtiön piha-aitaan ja taisin Meikun parkkihallissakin vähän sipaista peilillä parkkiautomaattia. Lääkärikin varoitti taannoin urotöistä.

Istuin labrassa odottamassa hallussani jonotusnumero 124. Huomasin perin tutun hahmon hoitajan kanssa numeroautomaatin luona. Isäni oli tulossa myös verikokeeseen. Hän sai numeron 128. Juttelimme mukavia kunnes vuoroni tuli. Annoin sen isälleni. Hänen palattauaan lähdimme pääaulaan, jossa tapasimme hänen mukanaan olleen lankomieheni. Mukavaa tällainen. Minä palasin sitten odottamaan vuoroani.

Menin sitten Päiväsairaalaan huollattamaan katetrejani. Minua moitittiin pehmeästi tulemisesta myöhään. Tunnustin olleeni sairaalassa paikalla vartin myöhässä. Kerroin myös käyneeni jo labrassa. Pääsin kuitenkin huoltoon. Juttelimme hoitajan kanssa niitä näitä. Aiheena oli mm. hoitoalan erikoissanasto. Hän kertoi jonkun potilaan sanoneen oppineensa niitä jo sen verran, että kävisi lääkäristä ruotsinlaivalla.

Ehdotin tyttärelle, että menisimme koululleni syömään ja veisin samalla sinne tavaroita. Niin teimme. Sain oikein lämpimän vastaanoton työkavereilta. Syömään emme päässeet, koska ravintola ei ollut vielä auki, mutta muut asiat saimme hoidettua.

Jaksoin ihmeen hyvin. Nyt väsyttää. Tosin yksi meno on vielä tälle päivälle. Arvaattekin, liittyy tämän postauksen ensimmäiseen asiaan. Täytyy huilata vielä. Niin tärkeään menoon pitää virtaa löytyä.

Halujen rajat

Artikkelissa "Filosofi Timo Airaksinen usuttaa: Uskalla haluta!" puhutaan otsikon mukaisesti ihmisen halujen merkityksestä. Filosofi kertoo halujen vievän maailmaa eteenpäin, mutta osa haluistamme ei kestä päivänvaloa. Hän asettaa rajan siihen, ettei saa vahingoittaa muita eikä rikkoa lakia. Toisaalta hän varoittaa ihmisiä liiasta synnintunnosta. Kaikki halut eivät ole materiaalisia eivätkä kaikki voi toteutua. Joissakin asioissa vahva halu on välttämätöntä kuten ilmastomuutoksen torjumisessa. Halujen toteuttaminen on myös mission impossible, koska vaikka kuinka saamme halujamme tyydytettyä, mieleen nousee aina vain uusia.

Tarve on hyvin lähellä halua oleva käsite, sekin hieman vaikeasti määriteltävä. Tarvetta voidaan pitää epätasapainotilana, jonka ihminen haluaa poistaa. Jotta ihminen on valmis tekemän jonkin hankinnan, hänellä pitää olla sekä halu että tarve siihen. Tarpeita on luokiteltu eri tavoin. Yksinkertainen tapa on jakaa ne välttämättömiin ja ei-välttämättömiin. Veden saaminen on meille ehdottaman välttämätöntä, koska muutoin kuolemme muutamassa päivässä. Ilman suklaarasiaa pärjäämme kuitenkin oikein hyvin, paitsi ehkä ollessamme menossa vierailulle.

Moni ajattelee, että ihminen voi tehdä mitä tahansa kunhan ei vahingoita muita. Jonkun mielestä tämä saattaa mahdollistaa hyvinkin elostelevan elämäntavan. Kaikki halut voidaan yrittää täyttää , kunhan ei vahingoiteta muita. Raamatussa puhutaan synnistä ja mainitaan monia asioita, joita on sellaisena pidettävä. Monen mielestä osa näistä ohjeista on vanhentunut, koska heistä jotkut synnit eivät vahingoita muita. Mielestäni tällainen käsitys on hyvin suppea. Voi tuntua, että juopuminen on täysin henkilön oma asia, mutta hyvin usein läheiset kärsivät.

Kristillistä etiikkaa ohjaa myös kultainen sääntö ("Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille."), jonka ajatutus sisältyy eri muodoissaan moniin uskontoihin sekä myös Kantin filosofiaan. Tämä ohje on siten hyvin universaali ja sen toivoisi ohjaavan paremmin koko ihmiskunnan toimia.

Voi kuitenkin käydä niin, että kaksi ihmistä haluaa tehdä toisilleen aivan samaa, joka kuitenkin on perinteisen kristillisen etiikan mukaan sopimatonta. Joku voisi vedota kultaiseen sääntöön ja pitää tekoa sen perusteella sopivana varsinkin, jos sitä ei ole lailla kielletty.

Lieneekö niin, että synnin käsite on annettu kristityille ohjaamaan heidän toimiaan Luojan tahdon mukaisiksi silloin, kun heidän oma ymmärryksensä ei riitä? Minä uskon, että Luoja tietää aina paremmin.

Vaimo saa hengähtää

Nuorempi tyttäremme vie vaimoni erään ystävämme kanssa Haikkoon huilaamaan hetkeksi ja tulee sitten babysittaamaan minua huomiseen saakka. Tämä tulee hyvään aikaan, koska vaimoni on toipilas ja väsynyt sairaan kumppanin roolissa. Loma on kovin lyhyt, mutta toivotaan, että se auttaa.

Kai minä selviäisin ilman apuakin, mutta hyvä näin ja vaimokin voi lomailla rauhallisin mielin.

Lapset ja lapsenlapset ovat iso jalokivi elämän kruunussa monessa suhteessa. Hienoa, että aikuisilta lapsilta löytyy halua tarvittaessa auttaa meitä senioreja. Vuorollamme katsellaan lastenlapsia, kun on on sellaisia tilanteita.

Tärinää

Kädet tärisevät taas. Haittaa kirjoittamista. Onkohan punasolujen määrä kääntynyt laskuun. Huomenna otetaan uusi näyte ja kuulen arvot.

Nukahdin viime yönä vasta neljän tienoissa. Hesarinkin ehdin lukea. Kuvittelen, että en tarvitse enää niin paljon unta ja nukuin eilen liikaa. Se taas voisi viitata hemoglobiinin vahvistumiseen. Vältän nukkumista tänään.

On yö

Kellon on noin puoli neljä. On aamuyö. Kummallista, että en ole saanut unta tänä yönä. Olen nukahtanut yleensä helposti viime aikoina sekä yöllä että päivällä. Voi olla, että olen nukkunut liikaa. Unentarpeeni ei olekaan enää sama.

Sekin voi vakuttaa, että minulla on kipuja oikeassa kädessä. Ne johtunevat läppärillä kirjoittamisesta. Käden ja käsivarren välisen nivelen tuntumassa on kipeä kohta. Myös olkapäässä on jotakin. Vaimoni mukaan se liittyy samaan kuin edellinen. Heijastuu jotenkin. Olen ottanut grammaisen parasetamolin, mutta se ei ole vienyt kaikkea kipua.

Käsivaivaan ei ehkä auta kuin käden lepuuttaminen. Mitenkähän sitten blogia kirjoitan. Jos kirjoitan kynällä, käsi rasittuu eri kohdista ja kipeytyneet paikat paranevat. Tekstit voisi skannata blogiin, mutta en tiedä viitsiikö niitä kukaan lukea. Käsialani on sellainen.

Voisin myös lukea käsikirjoittamani teksti äänitiedostoiksi ja liittaa ne blogiin. Miltä sellainen kuulostaisi? Se olisi tietenkin väliaikainen ratkaisu.

Mikä laji?

Nyt kun pelataan pelillistä kiekkoa, ribaundit ova toivottavia, koska maskimiehet voivat pistää lätyn ylämummoon. Vantaimereista niitä syntyy, joten ampua pitää aina kun voi. Kun sentterit ja laiturit osaavat hommansa, ränneihin ampumallakin saadaan hyviä pelaamisia. Tarkkaan ei voi ennakoida ja siksi muidenkin kuin pakkien pitää olla valmiina karvaamaan. Seisovinjaloinpoikkisyötöt voivat olla kohtalokkaita. Kun pelataan kiekollista kiekkoa, pakit ovat hereillä, takakarvaus toimii, karkaaminen voi onnistua, skode sinne längistä sisään ja areena repeää liitoksistaan. Kolmekakkostilanteissa, jos ränni on auki, voi syntyä tuloksellisia pelaamisia. Hyvä ranne vain räpyläpuolelle.Aina on oltava skarppina. Jos kaverin pakit hassaavat karmaisevasti nukkumalla, on niitattava heti. Tällainen tilanne voi syntyä satanolla-aloituksen jälkeen naapurin päässä. Nollakulmastakin kannattaa laukoa, koska kaikki lasketaan. Ei tarvitse mennä aina kuvioin kautta. Feikkiranne, nätti lätty ja verkko soi. Kun pelataan alivoimaa, pakka ei saa aueta, koska kaveri rankaisee heti.

Onkohan kukaan tehnyt väitöskirjaa tästä kielestä.
 

Kauppareissu

Selvisin kaupasta. Vaimoni vastustelu kovasti ensin menoani, mutta taipui vihdoin. Ei osuneet kaikkin ostokset kuten piti, mutta selvitään. Ainakaan Unohdin tietenkin kännykän kotiin. Kuvaan kuuluu, että kävin kännykkää hakemassa ennen lähtöä yöpöydältäni ja otin siltä ensin jonkin paperin muistiin panoja varten tai kynän. Tietenkin kännykkä unohtui saman tien.

Kun kävelin reippaammin kaupassa, aloin tuntea taas pistoksia keuhkoissa. Löysin korokepallin, jota myyjät käyttävät tavaroita sijoitellessaan, ja huilasin hetken.

Yksi mysteeri jäi. Mielestäni pakkasin pussiin seitsemän karjalanpiirakkaa, mutta kassalla niitä osoittautui olevan vain kuusi. Menee varmaan kemoaivoisuuden piikkiin.

Tiukin paikka reissulla oli pyörillä varustetun kauppakassin nostaminen auton perään.

Eräs naapuri oli huomannut, että lähdin yksin kauppaan. Hän oli sitten sopinut vaimoni kanssa, että hän lähettää miehensä perääni, jos ei minua ala kuulua. Vaimoni mukaan minulla meni kolme vartta ja hän piti sitä hyvänä tuloksena.


Eilinen vieras on lukijoitani. Hän kertoi tunnistavansa tekstistäni kuntoni vaihtelun. Kun olen huonossa kunnossa, tekstiin tulee kirjoitusvirheitä. Kun olo paranee, tekstini kertoo yksinkertaisesti siitä, mitä on tapahtunut. Kun vointini paranee, tekstiin tulee pohdintaakin. Tuo saattaa olla aika osuva luonnehdinta.

Vointikatsaus

Lievää pahoinvointia. Eilen osastolla lääkäri lupasi laittaa sähköreseptin Primperanista. Tujumpaa lääkettä, Granisetronin vastinetta, hän ei pitänyt tarpeellisena. Sanoi sitä käytettävän sytostaattihoitojen yhteydessä.

Olemme nyt aika siipirikkopari, koska vaimoni toipuu vieläkin korvatulehduksestaan. Onneksi minun vointini paranee kohisemalla nyt veritankkauksen jälkeen, kunhan vain nukun riittävästi. Tänään täytyy hakea täydennystä ruokakaupasta. En saanut eilen lähdetyksi. Voisi mennä jopa kävelemällä, mutta kärryn vetäminen ylämäkeen lienee liikaa. Autolla onneksi pääsee lähelle. Vaimo sanoi, etten saisi mennä. Lupasin käydä sen verran vikkelästi, ettei pöpöt ehdi tarttua. Kyllä minä jo kotihommiinkin pystyn, mutta vaimo tahtoo toppuutella.

Kävelin eilen Hiihtäjäntien päätyyn ja takaisin. Olisin päässyt pidemmällekin, jos ei olisi korvat niin palelleet. Arkihommat ovat hyvä tapa saada kroppaa treenatuksi nyt, kun olen taas nousemassa kohden remissiota eli oireiden lievenemistä.

Seuraava verikoe ja katetrien (sain opastusta, että katetria ei kirjoiteta deellä) huolto on tiistaina. Kiinnostavaa nähdä, miten arvot nousevat.

Siksi nenäni vuotaa syödessäni

Kirjoitin äskettäin siitä, että nenäni vuotaa, kun syön ja vaikka juon vain vettä. Olen penkonut lisää aihetta.

Kauan sitten eräässä puuskassani innostuin aloittamaan uintiharrastuksen. Sain kuitenkin aika voimakkaita iho-oireita, joiden syynä oli todennäköisesti uimahallien vesi. Lääkäri sanoi ihotyyppiäni atooppiseksi. Asialle ei tuntunut voitavan mitään. Harrastukseni jäi.

Nuhat voivat olla allergisia tai ei-allergisia. Minulla on joskus ollut allergiaoireita keväisin, mutta ne ovat kadonneet. Tämän perusteella voisi kuvitella nuhaanikin allergiseksi.

Mikäli tulkitsen lähteitäni oikein, nuhani on tyypiltään vasomotorista, joka kuuluu ei-allergisiin tyyppeihin. Siinä on kyseessä yliherkkyystaipumuksesta. Nuhaa ei aiheuta allergia vaan reagointi ympäristön ärsykkeille.

Allerginen nuha voi olla kausittaista, mutta vasomotorinen ei. Jälkimmäisessä ei ole kyse allergiareaktiosta esimerkiksi siitepölyihin vaan yliherkkyydestä esimerkiksi epäpuhtauksille ja lämpötilan vaihteluille.

Nenäni reagoi lämpimään ruokaan ja kuumaan juomaan. Nenäni vuotaa myös juodessani jotakin kylmää. Siten molempiin suuntiin tapahtuvat muutokset aiheuttavat reaktion. Nuhani on mitä ilmeisemmin vasomotorista. Sin vahvista asiaan, kun kävelin tänään ulkona kylmässä. Nokkani vuosi.

Lähteet:
Allergiat
Allerginen nuha ja muu yliherkkyysnuha
Tunnista ja hoida nuhasi oikein
Vasomotorinen nuha

Voidaanko allergian kehittymistä ehkäistä?

Viimeisimmät veriarvot

Tässä tänään otetus verikokeen tulokset:
Hbl  96 (82)(90)(98)(104)(108), (134-167)
Leuk. 2.1 (2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)
Neutr. 1.24 (1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)
Tromb. 43 (12)(42) (94)(247)(36), (150-360)
CRP 6 (7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)

Vasemmassa reunassa ovat tämänpäiväisen verikokeen tulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. 

Hoitaja huomasi aamulla pientä tulehdusta katedrien juurella. Sitä siivottiin ja otettiin viljely. Kun CRP ei ole noussut, ei liene syytä huoleen. 

Aika hitaasti trombosyytit nousevat. Minulla ei tosin ole ollut verenvuotoja, joten varmaan nytkin pärjätään.

Hoitajan mukaan ihan hyvät arvot.  

Aamupäiväraportti

Yksi ystävämme kertoo, että vaimoni oli pyytänyt häntä silittämään minua puolestaan, kun kävi minua katsomassa. Ehkä hän pyytänyt muitakin. Siksi kai hoitajat arvuutelleet, kuka on puolisoni. Mikäpä sen luontevampaa ajankulua kuin silittää potilasta, jos tämä enimmäkseen nukkuu.

Kävin taas katedrihuollossa ja verikoekin otettiin.

Nukuin taas pätkittäin viime yönä. Otin välillä syötävääkin. Uni oli jotenkin raskasta. Näin painajaistakin.

Kävelin ulkona ja kokeilin, minkä verran jaksan. Aika helposti sujui tämän Hiihtäjäntiemme päähän, joka tosin ei ole pitkä, ja takaisin. Korvia paleli.

Kuvia ensimmäisestä matalasoluvaiheesta

Sain ensimmäisessä sytostaattikierroksessa niin painavan lastin, että pahin vaihe on vain osittain juurtunut muistiini.

Tukan leikkaamisesta en muista muuta kuin , että siitä oli ollut puhetta.

Tässä on Skype -yhteys kotoa, jossa pidetään adventtijuhlaa. Tästäkään en muista mitään ja kuvassa nukunkin. Väittävät minun puhuneen jotkain Skypen kautta.

Tässä saan happea viiksillä.

Tässä on käytössä järeämpi happilaite. Tästä laitteesta minulla ei ole mitään mielikuvaa.

En saanut tästä videosta näkymään tuijottavaa katsettani. Vaimoni arvioi etten tunnistanut häntä tässä vaiheessa. 

Nyt menee jo paremmin.

Pahoinvoinnin torjuntaan.

En ole varma, ketkä kaikki ovat käyneet katsomassa minua ensimmäisessä matalasoluvaiheessa. En ole aina ollut hereillä tai sitten en muutoin vointini vuoksi muista, mikä on ikävää. Hoitajat olivat ihmetelleet, kuka on vaimoni, kun useampi nainen oli silitellyt minua.

Voimaantunut nukkuja

Olen herännyt muutaman kerran, mutta nukuin pitkään. Olotila on erikoinen, koska fyysisesti oloni on parempi veritankkauksen ansiosta, mutta silti tekee mieli nukkua edelleen. Tämä kirjoittaminenkin
tuntuu väsyttävän, kun haluttaa nukkua. Saamme vieraita päivemmällä ja illemmallakin, joten taidankin vierailla vielä unten mailla.

Unikeko jatkaa.

Onnellista uutta vuotta!

Oikein onnellista uutta vuotta kaikille lukijoilleni ja FB-kavereilleni.

Kuva kuvataiteilija Tero Annanollin johdolla tehdystä yhteistaideteoksesta Tuusulassa.

Päiväsairaalassa

Olen nyt päiväsairaalassa. Tila näyttää samanlaiselta kuin iso sali, jossa olin viime vuonna Tornisairaalan päivystyksessä. Toimii kai samalla periaatteella, päivystyksessä toimitetaan potilaan eteenpäin yön aikana ja täällä päivän aikana. Tämä suljetaankin klo 21.
Tilassa on runsaasti petejä ja yhdessä reunassa on eräänlainen ohjaamo. Hoitajat kulkevat pitkin tilaa pitämässä huolta omista potilaistaan ja vähän muistakin.

Melko pian hoitajani tuli järjestämään hoitoani alkuun. Toinenkin hoitaja kävi toteamassa, että minulla on arrow -katedri. Leukailin hänelle, että joku kerää havaintoja lentokoneista ja toinen katedreista.

Totuttuun tapaan sain ensin suovettä ja sitten varsinaista tavaraa, joka oli tällä kertaa trombosyyttejä. Tällä hetkellä saan punasoluja. Ehkäpä niistä johtuu, että käsien tärinä on huomattasti vähentynyt. Nopeasti tuntuu vaikuttavan.

Vasemmassa pussissa on suolavettä ja
oikeassa trombosyyttejä.

Yritän täälläkin tavoitella kokoon juomakiintiötäni. Täällä on tarjolla erilaisia mehuja, mustikka- yms. juomia, teetä, kahvia sekä vettä.

Hoitaja kertoi, että matalasoluvaihe määritellään yksilöllisesti. Ei menisi siten mekaanisesti joidenkin raja-arvojen avulla.

Matalasoluvaiheessa

Taidan on matalasoluvaiheessa. Kädet tärisevät niin, että kirjoittamista haittaa. Uni maistuu. Jo kotona jalkeilla olo tuotti samanlaisen pistävän tunteen keuhkoihin, jollaisen sain touhotuskävelylläni ulkona. Silloin jouduin pyytämään vaimoni hakemaan minut kotiin autolla.

Saan iltapäivällä verta Päiväsairaalassa joten eiköhän olo parane.

Vaimollani oli virustauti, joka on muuttunut korvatulehdukseksi. Ihme, että minä olen välttynyt siltä. No eipä tässä juuri ole pussailtu.

Teoria ja käytäntö

Ohjelmassa Tanskalaisia käsityöläisiä kerrotaan puusepistä, jotka tekevät perinteisin menetelmin korkealaatuisia puuesineitä. Dokumentissa nousee esiin hyvin kiinnostava asia. Kun miehet osaavat menetelmät ja tekevät itse, heillä on erilainen tuntuma kehittää uusia esineitä kuin varsinaisilla tuotesuunnittelijoilla.

Minulla on sama kokemus omasa työstäni. En osaa suunnitella tunteja etukäteen. Jos yritän, mitään erityistä ei nouse mieleen. Toki saatan katsoa netistä millainen on kurssin tilanne ja siitä voi nousta jokin etenemisaihio mieleen. Minä suunnittelen parhaiten siten, että opiskelijat ovat paikalla. Näen montako heitä on ja sitten nousee mieleen intuitiivinen tuntuma jatkamisesta. Koen, että opiskelijoiden läsnäolo vaikuttaa minuun. Tämä muistuttaa puuseppien tapaa eli suunnittelu ja tekeminen lomittuvat toisiinsa.

Samantapainen asetelma esitetään Jelena Bonnerin kirjassa Yhdessä yksin. Bonner on nobelisti Andrei Saharovin puoliso ja kertoo ajasta, jolloin Neuvostoliiton johto pakotti Saharovin asumaan eristyksissä Gorkin kaupungissa. Bonner toteaa, että jotkut ulkomaalaiset tukevat Saharovia yleisellä mutta eivät yksilöllisellä tasolla. Ovat enemmän kiinnostuneita periaatteesta kuin paneutumisesta yksilön elämän todellisuuteen. Asenne saattaa olla jopa opportunistinen. Tätä mieltä kuuluu olla.  

Nämä tilanteet muistuttavat toisiaan. Katsellaanko kauempaa vai lähempää? Samaa voi soveltaa Suomen pakolaistilanteeseen. Seurataanko tilannetta kaukaa myötäsukaisina pakolaisille, mutta tuntematta tilannetta lähemmin vai hakeudutaanko tosi auttamishommiin, jolloin pakolaisasiakin tule tutummaksi.

Nyt väsyttää

Kädet vapisevat. Syykin on tiedossa. Tässä uudet lukemat:

Hbl  82 (90)(98)(104)(108), (134-167)
Leuk. 2.4 (3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)
Neutr. 1.61 (2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)
Tromb. 12 (42) (94)(247)(36), (150-360)
CRP 7 (6)(6)(11)(18), (alle 10)

Vasemmassa reunassa ovat tämänpäiväisen verikokeen tulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisen oikealla viitearvot. 

Trombosyytit ovat sukeltaneet. Raja-arvo on kymmenen, jonka alla annetaan verta. Koska ollaan yläpuolella, voitiin siirtää tankkaus huomiseen. 

Lisäksi nukuin huonosti viime yönä. Saattoi johtua siitä, että join puoli litraa cokista illan kynnyksellä. 

Piirtelin hieman kukkasia, kun vaasissa oleva näky inspiroi. Näin se minulla menee. Pitää löytyä jokin näkymä, joka viehättää värien ja sommitelman suhteen. Sitten innostuu maalaamaan tai piirtämään. Harmi, että sopivia on niin vaikea löytää. 


Kävin eilen suihkussa ja pesin itseni kokonaan tuuheuttavalla shampoolla. Onkohan tämä sitä taistelutahtoa?

Pientä purnausta

Minulla on ollut ohut kultasormus nimettömssäni - kuten arvaatte - pitkään. Ei ole enää. Älkää pelästykö. Mitään dramaattista ei ole tapahtunut, paitsi se, että sormus vietiin minulta sairaalassa. Tämä tapahtui tilanteessa, jossa en itse ollut tolkuissani. Sormusta ei saanut enää pois sormestani ja sen vuoksi se kai vietiin.

Ainoa muistikuva asiasta minulla on on lyhyt välähdys, jossa näen että sormusta leikataan hyvin ohuiksi kaistaleiksi. Ne muodostivat tasaisen, leveän pinnan. En ole yhtään varma, että tämä välähdys on aito. En ole muistanut kysyä, onko jäänteet tallella ja voisinko saada ne piironginlatikkoon.

Samoin lähti tukkakin. Siitä tosin en muista mitään.


Kävin aamulla Meikun labrassa antamassa verinäytteen. Kuulen myöhemmin tänään, pitääkö lähteä saamaan verta.

Huomasin labran seinällä lappuja, jossa kerrottiin tiettyjen pisteiden laboranttien siirtyneen Töölöntullin laboratorioon. Kysyin näytteenottajaltani asiasta. Töölötullissa on kuulemma uusi, hieno laboratorio raitsikkapysäkin kohdalla. Se korvaa myös lakkautetut Laakson ja Hertsikan labrat. Ihmettelen ratkaisua. Tosin en ole vielä nähnyt uutta paikkaa. Miksi kaikkien pitää tunkeutua keskustaan antamaan näytteitä. Vielä enemmän ihmetyttää se, että paikalla ei ole parkkipaikkoja muita kuin ne, mitä on kadunvarressa. Julkisen liikenteen käyttö on ihan paikallaan ja hyvä, jos sitä saadaan lisättyä. Verinäytteen ottajat ovat kuitenkin usein vanhoja, sairaita tai muutoin vaivaisia. Esimerkiksi minä olisin nyt aika reppana menemään julkisilla. Autoa pystyn kyllä ajamaan ja sillä tänään kävinkin. Ilmeisesti ajatellaan, että moni voi tulla taksilla ja saada maksusta osan Kelalta. Onneksi Tornin yhteydessä olevaan labraan jää vielä jonkunverran kyseisiä palveluja. Siellä on sentään parkkipaikkoja.