Sytostaatit syövät muistia

Missähän muistimme on aivoissamme? Verisoluja sielläkin kulkee. Sytostaatit tuohoavat sekä sairaita että terveitä soluja. Arkijärjellä ajatellen sen täytyy vaikuttaa muistin toimintaan.

Minulla on kovin usein sanat ja nimet hukassa. Nyt joku ajattelee, että tuota on liikkeellä. Unohteluun varmasti vaikuttaa sekä ikäni että luontainen hajamielisyyteni. En usko, että nuo riittäisivät selittämään muistini nykyisen kunnon. Oli hieman hätkäyttävää, kun otin tänään kuvia järjestelmäkameralla, en tahtonut muistaa heti kameran säätöjä, jotka ovat olleet minulle kovin tutut. Muistuttaa ehkä dementiaoireita, mutta en usko kyseen olevan siitä.

Ihmettelen, häipyykö muististani sytostaattien vuoksi joitakin asioita lopullisesti. Ikävää, jos esimerkiksi lapsuudenmuistot alkavat kadota. Sanojen unohtelusta kuitenkin sytostaattien vaikutuksen huomaan.

Jos/kun paranen, sanat unohdetut luultavasti palautuvat ainakin, kun kuulen niitä uudestaan. Ehkä minun pitää sitten muistella ahkerasti menneitä sukulaisteni kanssa, että lapsuusmuistotkin palautuvat.

Voi olla niinkin, että tämän hetken huonomuistisuuteni johtuukin alhaisista veriarvoistani. Täytyy yrittää seurata, tuntuuko muisti virkeämmältä, kun arvot elpyvät.