Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 11. tammikuuta 2016

Ovatko asiat kunnossa?


Yksi kommentoijista nosti tärkeän asian esiin. Mikä on kesken olevien asioiden merkitys. Ne voivat olla käsittelemättömiä ihmissuhdeasioita, mutta skaala on toki laaja. Kun on vakavasti sairas, voi herätä kysymys, ovatko asiani kunnossa.

Minusta asiassa on sekä maallinen että hengellinen ulottuvuus. Jos ihminen hoitaa arjessa esimerkiksi raha-asiansa jämptisti, hän varmaan pitää huolta niistä ja muista arkeen liittyvistä asioista loppuun saakka. Ihminen saattaa lopun lähestyessä auttaa omaisiaan jättämällä pesänsä selkeään jamaan. Hän voi myös suunnitella hautajaisensa omaisten kanssa valmiiksi. Testamentit ja vastaavat laitetaan asianmukaiseen kuntoon.

Ihmissuhdeasioissa sattuu helposti, että jokin jää kaihertamaan mieltä. Saattaa tuntua, että joku on toiminut epäoikeudenmukaisesti ja se harmittaa tai itse on tullut loukanneeksi jotakuta. Omatunto kolkuttaa, jos on itse syyllistynyt johonkin, tai jokin toisen aikaansaama on nostanut katkeruuden mieleen. Jos on joskus tullut varastaneeksi joltakin jotakin, ihminen saattaa tuntea tarvetta pyytää anteeksi ja korjata myös asian materiaalisen puolen. Asioihin saattaa liittyä myös jotakin rikollista, jolloin syllinen voi tuntea olevansa velkaa myös yhteiskunnalle. Tottakai tällaiset asiat voivat vaivata myös, kun loppu ei vielä häämötä.

Ihmissuhdeasioista ehkä surullisimpia ovat perheen sisäiset kaunat. Esimerkiksi isän ja pojan välit voivat olla kovin tulehtuneet ja kumpikin tai toinen heistä kärsiä tahollaan. Aikaa voi kulua eikä kumpikaan saa tehdyksi aloitetta välien korjaamiseksi. Toisen reaktio saattaa pelottaa. Jos jompikumpi yhtäkkiä kuolee, suremisen osan saanut voi surra sopimismahdollisuuden menettämistä loppuelämänsä. Joskus voi käydä, että jompikumpi yrittää sopua, mutta toinen ei lepy. Mitä yrittäjä voi tehdä tässä tilanteessa? Se ehkä lohduttaa, että on yrittänyt. Sellaisia ohjeita on annettu, että voi lähestyä alhaalta päin tai ottaa omansa pois. Riittävä nöyryys lienee onnistumisen edellytys. Jos vastapuoli on syypää riidan syntymiseen, voi tältä pyytää anteeksi esimerkiksi sitä, että on itse tullut kiivastuneeksi jossakin asiaan liittyvässä tilanteessa. Voi ainakin tuntea tehneensä, minkä voi.

Hengellinen ulottuvuus liittyy siihen, mitä ihminen ajattelee tapahtuvan kuoleman jälkeen. Se tavallaan liittyy kaikkiin edellä oleviin esimerkkeihin ja tavallaan ei. Käsittelen asiaa oman kristillisen vakaumukseni näkökulmasta.

Jos ihmisellä on Pyhä Henki sydämessään, mitään tekoja ei tarvita. Kaikki on lunastettu. Ihminen pääsee Taivaaseen, vaikka kuolisi yhtäkkiä ja asioiden hoitamiset ovat kesken. Raamatun perusteella Taivaaseen kannattaa haluta, vaikka emme tiedä, mitä se merkitsee käytännössä.

Ateisti tai agnostikko luullakseni voi kokea, että kaikki maalliset asiat ovat suunnilleen järjestyksessä ja kuolemassa vain valot sammutetaan. Tuo on järjelleni houkutteleva ajatus, mutta onneksi tunnen saaneeni Pyhän Hengen sydämeeni, joten näen asian sydämen enkä järjen kautta. Pyhän Hengen saaminen on subjektiivinen kokemus, jota en voi todistella mitenkään. Jää vain usko.

Uskoa minulla on sen verran, että mieluummin puhuisin uskomisen haluamisesta kuin uskomisesta.

Tässä ei ole mitään järkeä, mutta uskoon haluan turvata.

Koska käytössä on vähemmän kuin sinapin siemen, armon kokonaisvaltaisuutta on ymmärtää. Arkisten asioiden keskeneräisyys tuottaa epäilyksiä. Mahdanko sittenkään päästä oikeaan paikkaan?
Epäilyksen panevat ihmisen laittamaan asioitaan kuntoon. Jos asioihin on liittynyt jotakin väärää, omatunto ei ehkä kuitenkaan rauhoitu, siunauksen saaminen Pyhästä Hengestä Pyhään Henkeen auttaa. Nyt puhutaan ripistä, johon liittyy se, että kyllä asiat pitää maallisestikin korjata, jos asia edellyttää. Se voi joskus merkitä viranomaisen puoleen kääntymistä.

Joskus omatunto voi olla vinksahtanut niin, että se anna rauhaa, vaikka mitä tekisi. Se panee ihmisen loputtomasti kuurnimaan lattiarakoja ja valmista ei tahdo tulla. Rippi-isä ja äiti auttavat, mutta maallistakin apua saatetaan tarvita. Psyyke on niin monimutkainen. Uskon että Luojalla on Taivaassa tilaa neurootikoillekin.

Vaikka kuinka valmistautuisimme, keskeneräisinä lähdemme.


8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos näistä kirjoituksistasi!
Varsinkin nämä kuolemaa koskevat kirjoitukset koskettavat, ovat niin kohti käyviä ja rehellisiä.
Luen blogiasi päivittäin. Terveisin myös syöpää sairastava.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos ihanasta viestistäsi! Mukavaa, että viihdyt blogini parissa. Ilman lukijoita ei huvittaisi kirjoittaa. Voimia sinulle omaan taisteluusi!

vie63 kirjoitti...

Päivän päätteeksi,nämä sanat.Ne juuri pitikin nähdä kaiken muun keskeltä.

vie63 kirjoitti...

Päivän päätteeksi,nämä sanat.Ne juuri pitikin nähdä kaiken muun keskeltä.

Heikki Honkala kirjoitti...

Sydäntäni lämmittää vie 63, että koit sen noin.

Anonyymi kirjoitti...

Viisaita. lohduttavia ajatuksia, kiitos niistä! Kipuilen puolison ja läheisen sisareni menetystä, Jaakko kuoli 1 v 3 kk sitten, sisareni 1.11.15. Molemmat sairastivat syöpää joita ei valitettavasti voitu hoitaa. Molemmat vain 60- vuotiaita. Kaksi läheisintä on poissa, elämäniloa ja - tarkoitusta on välillä vaikeaa löytää... Blogisi arkiset tarinat limittyvät hienosti syvällisiin mietteisiin. Ja itseironiaa löytyy myös... tuota asennetta kadehdin. Kiitos , että jäät tarinasi.

Anonyymi kirjoitti...

.... siis kiitos että JAAT tarinasi....

Heikki Honkala kirjoitti...

Onpa sattunutkin, ettei voitu hoitaa kahta sinulle noin läheistä potilasta. Vie varmaan aikansa, että tuosta toipuu. Surua ei voi noin vain lopettaa. Kiitoksia lämpimästä palautteestasi. Toivotaan että uusi aamu alkaa sarastaa elämääsi. Voimia!