Päivän tärkein uutinen: Perhekuntaamme on syntynyt uusi jäsen tänään. Poika, neljästoista lapsenlapsemme.
Kävin aamulla yksin Meikussa. Tyttäreni, joka olisi voinut lähteä katsomaan perääni, nukkui pommiin ja jätin hänet tutumaan. Voi olla että tämä oli varottava suoritus, koska mälläsin hieman autoa yhtiön piha-aitaan ja taisin Meikun parkkihallissakin vähän sipaista peilillä parkkiautomaattia. Lääkärikin varoitti taannoin urotöistä.
Istuin labrassa odottamassa hallussani jonotusnumero 124. Huomasin perin tutun hahmon hoitajan kanssa numeroautomaatin luona. Isäni oli tulossa myös verikokeeseen. Hän sai numeron 128. Juttelimme mukavia kunnes vuoroni tuli. Annoin sen isälleni. Hänen palattauaan lähdimme pääaulaan, jossa tapasimme hänen mukanaan olleen lankomieheni. Mukavaa tällainen. Minä palasin sitten odottamaan vuoroani.
Menin sitten Päiväsairaalaan huollattamaan katetrejani. Minua moitittiin pehmeästi tulemisesta myöhään. Tunnustin olleeni sairaalassa paikalla vartin myöhässä. Kerroin myös käyneeni jo labrassa. Pääsin kuitenkin huoltoon. Juttelimme hoitajan kanssa niitä näitä. Aiheena oli mm. hoitoalan erikoissanasto. Hän kertoi jonkun potilaan sanoneen oppineensa niitä jo sen verran, että kävisi lääkäristä ruotsinlaivalla.
Ehdotin tyttärelle, että menisimme koululleni syömään ja veisin samalla sinne tavaroita. Niin teimme. Sain oikein lämpimän vastaanoton työkavereilta. Syömään emme päässeet, koska ravintola ei ollut vielä auki, mutta muut asiat saimme hoidettua.
Jaksoin ihmeen hyvin. Nyt väsyttää. Tosin yksi meno on vielä tälle päivälle. Arvaattekin, liittyy tämän postauksen ensimmäiseen asiaan. Täytyy huilata vielä. Niin tärkeään menoon pitää virtaa löytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti