Halujen rajat

Artikkelissa "Filosofi Timo Airaksinen usuttaa: Uskalla haluta!" puhutaan otsikon mukaisesti ihmisen halujen merkityksestä. Filosofi kertoo halujen vievän maailmaa eteenpäin, mutta osa haluistamme ei kestä päivänvaloa. Hän asettaa rajan siihen, ettei saa vahingoittaa muita eikä rikkoa lakia. Toisaalta hän varoittaa ihmisiä liiasta synnintunnosta. Kaikki halut eivät ole materiaalisia eivätkä kaikki voi toteutua. Joissakin asioissa vahva halu on välttämätöntä kuten ilmastomuutoksen torjumisessa. Halujen toteuttaminen on myös mission impossible, koska vaikka kuinka saamme halujamme tyydytettyä, mieleen nousee aina vain uusia.

Tarve on hyvin lähellä halua oleva käsite, sekin hieman vaikeasti määriteltävä. Tarvetta voidaan pitää epätasapainotilana, jonka ihminen haluaa poistaa. Jotta ihminen on valmis tekemän jonkin hankinnan, hänellä pitää olla sekä halu että tarve siihen. Tarpeita on luokiteltu eri tavoin. Yksinkertainen tapa on jakaa ne välttämättömiin ja ei-välttämättömiin. Veden saaminen on meille ehdottaman välttämätöntä, koska muutoin kuolemme muutamassa päivässä. Ilman suklaarasiaa pärjäämme kuitenkin oikein hyvin, paitsi ehkä ollessamme menossa vierailulle.

Moni ajattelee, että ihminen voi tehdä mitä tahansa kunhan ei vahingoita muita. Jonkun mielestä tämä saattaa mahdollistaa hyvinkin elostelevan elämäntavan. Kaikki halut voidaan yrittää täyttää , kunhan ei vahingoiteta muita. Raamatussa puhutaan synnistä ja mainitaan monia asioita, joita on sellaisena pidettävä. Monen mielestä osa näistä ohjeista on vanhentunut, koska heistä jotkut synnit eivät vahingoita muita. Mielestäni tällainen käsitys on hyvin suppea. Voi tuntua, että juopuminen on täysin henkilön oma asia, mutta hyvin usein läheiset kärsivät.

Kristillistä etiikkaa ohjaa myös kultainen sääntö ("Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille."), jonka ajatutus sisältyy eri muodoissaan moniin uskontoihin sekä myös Kantin filosofiaan. Tämä ohje on siten hyvin universaali ja sen toivoisi ohjaavan paremmin koko ihmiskunnan toimia.

Voi kuitenkin käydä niin, että kaksi ihmistä haluaa tehdä toisilleen aivan samaa, joka kuitenkin on perinteisen kristillisen etiikan mukaan sopimatonta. Joku voisi vedota kultaiseen sääntöön ja pitää tekoa sen perusteella sopivana varsinkin, jos sitä ei ole lailla kielletty.

Lieneekö niin, että synnin käsite on annettu kristityille ohjaamaan heidän toimiaan Luojan tahdon mukaisiksi silloin, kun heidän oma ymmärryksensä ei riitä? Minä uskon, että Luoja tietää aina paremmin.