Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 4. tammikuuta 2016

Vaimo saa hengähtää


Nuorempi tyttäremme vie vaimoni erään ystävämme kanssa Haikkoon huilaamaan hetkeksi ja tulee sitten babysittaamaan minua huomiseen saakka. Tämä tulee hyvään aikaan, koska vaimoni on toipilas ja väsynyt sairaan kumppanin roolissa. Loma on kovin lyhyt, mutta toivotaan, että se auttaa.

Kai minä selviäisin ilman apuakin, mutta hyvä näin ja vaimokin voi lomailla rauhallisin mielin.

Lapset ja lapsenlapset ovat iso jalokivi elämän kruunussa monessa suhteessa. Hienoa, että aikuisilta lapsilta löytyy halua tarvittaessa auttaa meitä senioreja. Vuorollamme katsellaan lastenlapsia, kun on on sellaisia tilanteita.


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi! Ihanaa kun teillä toimii vuorovaikutus lastenne kanssa. Kaikilla ei valitettavasti sellaista ole. Toivon, että omieni kanssa onnistuu myös tulevaisuudessa. Hieno ajatus, että vaimosi pääsee hetkeksi hengähtämään ja sinuakaan ei jätetä oman onnesi nojaan :) . Talvi tuli, meillä täällä Kaakossa -20 astetta. Mukavaa tiistaita! -Anu

Heikki Honkala kirjoitti...

Moikka! Joo, täytyy olla tyytyväinen. Avoimet välit kannattaa yrittää pitää. Saatiin tänään 14. lastenlapsi, poika. Mukavaa päivän jatkoa sinullekin! Heikki

Anonyymi kirjoitti...

Oi Onnea uudesta lapsenlapsesta teille <3 ! Anu

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Anu <3