Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 2. tammikuuta 2016

Aamupäiväraportti


Yksi ystävämme kertoo, että vaimoni oli pyytänyt häntä silittämään minua puolestaan, kun kävi minua katsomassa. Ehkä hän pyytänyt muitakin. Siksi kai hoitajat arvuutelleet, kuka on puolisoni. Mikäpä sen luontevampaa ajankulua kuin silittää potilasta, jos tämä enimmäkseen nukkuu.

Kävin taas katedrihuollossa ja verikoekin otettiin.

Nukuin taas pätkittäin viime yönä. Otin välillä syötävääkin. Uni oli jotenkin raskasta. Näin painajaistakin.

Kävelin ulkona ja kokeilin, minkä verran jaksan. Aika helposti sujui tämän Hiihtäjäntiemme päähän, joka tosin ei ole pitkä, ja takaisin. Korvia paleli.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lohduttkoon se sinua, että voit kuitenkin kävellä, sinulla on siis jotakin kuitenkin mitä minulta puuttuu. Itse olen liikuntavammanen, näin ne osat ja koettelemukset voi olla ihmisillä olla erilaiset. Jos minulta kysyttäis että jos saisin valita että mitä ottaisin tilalle jos pääsisin tästä vaivasta niin en oikeastaan tiedä muuta kuin että haluaisin olla terve, sitä samaa toivon sinullekin... Terv. Maria

Heikki Honkala kirjoitti...

Läheisellänikin on monia vaivoja. Hänelläkin on tuo sama toive, että saisi olla terve. Leukemioihin saattaa liittyä jotakin tuollaista. Voi esimerkiksi jäädä neuropaattisia oireita. Voimia sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tästä viestistä! Terv. Maria