Tohinaa ja pientä kuumeilua

Eilinen oli todella vipinäpäivä. Aamulla verinäytematkalla meni pidempään kuin olin ajatellut. Minun pititkin jäädä odottamaan tuloksia, siltä varalta, että tarvitsin verta. Käytin osan odotusajasta siihen, että kävin Tornisairaalassa katsomassa siellä hoidossa olevaa läheistäni. Kun tulokset tulivat, lääkäri katsoi ne ja hoitaja tuli ilmoittamaan, että pääsen kotiin. Kävin taas Tornisairaalassa ja paikalla oli nyt pari muutakin läheistäni.

Minulla oli hankaluuksia saada sanaa vaimolleni viivästyksestä. Minulla oli nimittäin ollut hankaluuksia oman kännykkäni kanssa. Sitä on vaikea saada lataantumaan. Vaimoni hoksasi aamulla, että meillä on vielä kolmas piuha. Sen avulla lataaminen tuntui sujuvan, jätin oman luurini lataantumaan ja sain vaimoni kännykän mukaani.

Kun yritin soittaa Meikusta omaan puhelimeeni, se kytkeytyi oitis vastaajaan. Löysin vaimoni luurista yhden naapuritalossa asuvan kirjapiiriläisen numeron ja sain häneen yhteyden. Hän lupasi käydä kertomassa tilanteesta ja annoin hänelle uuden ovikoodimme. Valitettavasti muistin sen väärin ja hän kävi alaovellamma toteamassa, ettei pääse sisään, odotteli jonkin aikaa. Kun ketään ei kuulunut ovea avaamaan hän palasi tyhjin toimin takaisin.

Aloin etsiä vaimoni luurista muiden naapureiden numeroita ja löysin kaksi. Toisen tiesin olevan matkoilla ja toiselle soitin, mutta en saanut vastausta. Myöhemmin hän soitti takaisin, mutta tilanne oli silloin jo ratkennut. Ei ollut kuullut puhelimen hälytystä lasten meteliltä.

Oli tärkeätä saada sana vaimolle, koska meille oli tulossa vieras iltapäivällä. Meidän oli määrä käydä kaupassa sitä ennen. Vihdoin vaimoni soitti minulle ja asia ratkesi.

Kauppareissu jäi tekemättä, mutta selvittiin.

Illemmalla meille tuli vielä pitkäaikainen ystäväpariskunta. Juteltiin mukavia, syötiin, juotiin  teetä ja lopulta intouduimme lähtemään tutustumaan Helsinki Luxiin. Menimme ystäviemme autolla. Minä hyppäsin autosta kohteiden luona ja höntyilin ympäriinsä. Kuvasin sekä kännykällä että videokameralla.

Illalla mittasin lievää lämmönnousua. Olin aavistuksen viluinen. Lukema kävi 37,4:ssä, mutta laski sitten normaaliksi. Join lämmintä ja olin peittojen alla. Rakastava vaimoni laittoi minulle vatiin lämpimän eukalyptusöljyveden jaloilleni. Suloista. Olen saanut sairaalasta ohjeen, että minun lähdettävä osastolle vaikka yöllä, jos kuume nousee yli 38:n.

Tänä aamuna ei ollut lämpöä. Juttelin tilanteesta hoitajan kanssa, hän soitti päivittäisen kontrollipuhelun. Kerroin myös eilisestä. Hän kehoitti lepäilemään tämän päivän. Lievä kuumeilu ei ole epätavallista. Saattaa olla, että jokin infektio on yrittämässä päälle. Hän kertoi, että tarvittaessa on lähdettävä yölläkin, koska ollaan hengenvaarassa, jos hoitojen alkaminen viivästyy.

Hoitaja kertoi olevan uutta, että matalasoluvaiheinen potilas saa olla kotona. Ennen heitä pidettiin osastolla. Aikamoinen ero, minä saatoin sairaalassa makaamisen sijasta pörrätä Ruttopuistossa kuvailemassa Lux Helsinkin talvisia valoelämyksiä. Varmaankin hyvä kehitysaskel. Sairaala säästää kuluja ja potilas saa viettää kotielämää.