Kauppareissu

Selvisin kaupasta. Vaimoni vastustelu kovasti ensin menoani, mutta taipui vihdoin. Ei osuneet kaikkin ostokset kuten piti, mutta selvitään. Ainakaan Unohdin tietenkin kännykän kotiin. Kuvaan kuuluu, että kävin kännykkää hakemassa ennen lähtöä yöpöydältäni ja otin siltä ensin jonkin paperin muistiin panoja varten tai kynän. Tietenkin kännykkä unohtui saman tien.

Kun kävelin reippaammin kaupassa, aloin tuntea taas pistoksia keuhkoissa. Löysin korokepallin, jota myyjät käyttävät tavaroita sijoitellessaan, ja huilasin hetken.

Yksi mysteeri jäi. Mielestäni pakkasin pussiin seitsemän karjalanpiirakkaa, mutta kassalla niitä osoittautui olevan vain kuusi. Menee varmaan kemoaivoisuuden piikkiin.

Tiukin paikka reissulla oli pyörillä varustetun kauppakassin nostaminen auton perään.

Eräs naapuri oli huomannut, että lähdin yksin kauppaan. Hän oli sitten sopinut vaimoni kanssa, että hän lähettää miehensä perääni, jos ei minua ala kuulua. Vaimoni mukaan minulla meni kolme vartta ja hän piti sitä hyvänä tuloksena.


Eilinen vieras on lukijoitani. Hän kertoi tunnistavansa tekstistäni kuntoni vaihtelun. Kun olen huonossa kunnossa, tekstiin tulee kirjoitusvirheitä. Kun olo paranee, tekstini kertoo yksinkertaisesti siitä, mitä on tapahtunut. Kun vointini paranee, tekstiin tulee pohdintaakin. Tuo saattaa olla aika osuva luonnehdinta.