Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Kangastus

Sain luettua kirjapiirieepoksen loppuun. Kjell Westön Kangastus sijoittuu vuoteen 1938. Päähenkilöt ovat ruotsinkielinen varatuomari ja hänen kaksikielinen konttoristinsa.

Vestö kirjoittaa sujuvasti, kirja oli helppo ottaa käteen ja jatkaa lukemista. Juoni on aika jäykkä. Tuntui että tilanne seisoo ja seisoo kunnes tullaan loppuratkaisuun. Yksi kirjan henkilöistä esiintyy sekä omalla nimellään että toisessa roolissa salanimellä. Asetelma on outo. Arvasin kenestä on kysymys.

Kuvataiteilija Courbet oli sitä mieltä, että taiteilijan ei pidä yrittää kuvata muuta kuin omaa aikaansa. Tuokin kanta on perusteltu. Mielikuvamme monesta historiallisesta tapahtumasta perustuu johonkin myöhemmin tehtyyn maalaukseen, joka voi olla hyvinkin mielikuvituksellinen. Todellisuutta maalari ei tietysti ole voinut nähdäkään. Hän on voinut yrittää rekonstruoida sitä tai sitten ei.

Minun on suomenkielisenä vaikea arvioida kuinka hyvin Westö osaa kuvata Helsingin ruotsinkielisten elämää kuvattuna vuotena. Westö on varmasti tehnyt kotiläksynsä ja sijoittanut tapahtumat mahdollisimman hyvin autenttiseen ympäristöön. Hän on myös saattanut haastatella henkilöitä, jotka muistavat tuon vuoden.

Saattaa olla, että Westö on onnistunut aika hyvin kuvatessaan sotaa edeltävää aikaa. Romaanissa kuvataan itse asiassa kahta ajankohtaa, koska sen toinen juoni kulkee kansalaissodassa. Siihen Vestö on paneutunut perusteellisesti ansiokasta romaaniaan Missä kuljimme kerran varten. Harva lienee yrittänyt Väinö Linnan tavoin kuvata proosan keinoin miten kansalaissota on vaikuttanut ihmisten mielissä ennen talvi- ja jatkosotaa. Yhteys on tässä tosin aika ohut, mutta ajatuksia herättävä.

Varatuomari Thune on kuvattu persoonana monisyisimmin. Hän yrittää liberaalina luovia saksalaissympatioiden ja juutalaisiin kohdistuvan antipatian hetteikössä. Hän tukeutuu järkeen, mutta eihän se niin mene. Hänestä syntyy aika säälittävä kuva. Muut hahmot ovat aika ohuesti kuvattu, paitsi ehkä Jogi Jary. Konttoristirouva Wiikiä yritetään kuvata kahden persoonallisuuden Miljan ja Matildan kautta, mutta minusta ei erityisen onnistuneesti.

Mukavaa lomalukemista. Ei yllä Linnan tasolle, mutta niin ei moni muukaan.








Ei kommentteja: