Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 6. joulukuuta 2014

Mitä itsenäisyys on?

Minun olemustani ohjaavat itä- ja länsisuomalaiset geenit. Tutkijoiden mukaan nämä eroavat toisistaan enemmän kuin saksalaiset ja englantilaiset. Ulkonäöstäni on tullut niin tyyppisuomalainen, että jotkut ulkomaalaiset tunnistavat minut heti tai melkein heti suomalaiseksi.

Suomi on ainut kieli, jolla täydellisimmin ilmaisen itseäni. Englantiin olen panostanut paljon, mutta se on kuitenkin liimattu pintaan. Tunteeni, kulttuurini, menneisyyteni ja olemukseni elävät suomen kielessä.

Mitä on itsenäisyys?

Ainakin itsenäisyys on tullut kalliiksi. Mikä olisi kohtaloni, jos isälleni olisi myöhäissyksyisenä iltana vuonna 1962 tuotu kotiimme Nurmijärven kansalaiskoulun opettajain asuntorivariin viesti, että tänä iltana on lähdettävä eikä hän olisi koskaan palannut? Olin tuolloin kahdeksanvuotias, vanhin viidestä sisaruksesta, kuten äitini, jonka isän osaksi tuollainen kohtalo koitui.

Mikä olisi kohtaloni, jos vuonna 1970 kotiini olisi tullut tieto, että viimeistään huomenna on lähdettävä. Sitten käveltäisiin Keski-Suomeen, raja tulisi uuden seudun ja kodin väliin. Elämä olisi rakennettava sinne jonnekin. Olin tuolloin 16-vuotias kuten isäni silloin, kun hänen oli jo toista kertaa lähdettävä pakolaisen tielle.

Itsenäisyys on tuon arvoista, koska vaihtoehdot olivat todella huonot.

Minulla on traumaattinen suhde itsenäisyyteen, koska minun on vaikea mieltää asiaa tämän päivän kautta. Meillä ovat asiat hyvin, mutta sotaorpojen ja pakolaisten valmistusta ei ole lopetettu.

En voi olla tuntematta ylpeyttä ja kiitollisuutta siitä, että korkeatasoinen, suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä pelasti minut syövältä. Olen ylpeä ja kiitollinen siitä, että pohjoismainen hyvinvointivaltio pelasti minut ja perheeni, kun jouduin työttömäksi keskellä 90-luvun lamaa. Isänmaa on pitänyt minusta huolta.

Olen hieman huono rituaali-ihminen. Onneksi vaimoni on ollut topakka ja perheperinteisiimme on kuulunut käynti itsenäisyyspäivänä Senaatintorilla, jossa on laulettu isänmaallisia lauluja ja puhuttu yleviä. Ylioppilaat ovat marssineet lakkeineen ja soihtuineen. Tosin en ole itse käyttänyt ylioppilaslakkia muuta kuin lakkiaisissa. Ehkä siihen liittyy häivähdys luokkatietoisuutta, jota vierastan.

Miten mieltää itsenäisyys maassa, joka on saavuttanut melkein kaiken mahdollisen? Oma kieleni ei ole este juuri missään. Minun ei tarvitse häpeillä suomeani parempikielisen herrasväen korvissa. Kaduilla eivät pidä kuria vieraskieliset santarmit. Omalla kielellä voi edetä työssä ja opinnoissa niin pitkälle kuin rahkeet riittävät, jos haluaa. Lähtökohdat ovat kaikille samat. Minun nuoruudessani  opinnot olivat vielä kiinni vanhempien varallisuudesta.

Olisiko nyt aika kitkeä ruotsin kieli koko maasta ja sulkea kaikki portit pakolaisilta?

Vierastan ajatusta aitosuomalaisuudesta. Suomalaisuus ei ole jonkin tietyn hetken tila, joka olisi pakastettava hamaan tulevaisuuteen. Geeniperimämme on peräisin eri ilmansuunnista eikä se edustane sitä joukkoa, joka näitä mantuja ensin asutti. Äidinkielemme on läpikoristeltu muiden kielten vaikutteilla.

Ruotsalaisen historian popularisoijan Herman Lindqvistin mukaan Suomeen on tullut ruotsalaisia jo paljon ennen rannikkoruotsalaistumisen aikoja. Nämä ovat sulautuneet paikallisiin asukkaisiin. Tukholman asukkaista satoja vuosia sitten merkittävä osa suomalaisia puhumattakaan Värmlannin metsäsuomalaisista. Suomalaiset kantavat ruotsalaisia geenejä suonissaan ja päin vastoin.

Isäni ja äitini puolilla on tehty ansiokasta ja laajaa sukututkimusta. Sen vuoksi tiedän, että minullakin - supisuomalaisella - on kaukaisia suomenruotsalaisia ja riikinruotsalaisia juuria. Osuus kokonaisuudesta on niin vähäinen, että se näy habituksessani mitenkään, mutta ilman noitakaan kaukaisia esi-isiäni ja -äitejäni minua ei olisi olemassa. Tietoisuus heistä saa minut suhtautumaan vähemmän torjuvasti ruotsalaisuuteen. Se on osa minua, halusin tai en.

Ruotsin kielen pakollisuuden vähentämistä opinnoissa on perusteltu taloudellisin syin. Minusta näin syvää asiaa ei pitäisi arvioida niin. Kysymys on myös juuristamme. Jos haluaa paneutua sukututkimukseen ja siten omaan menneisyyteensä, tulee seinä vastaan, jos ei osaa yhtään ruotsia. Asiakirjat kun tehtiin ennen ruotsiksi. Suomi oli osa Ruotsia satoja vuosia ja siksi koko historiaamme ei ole saatavissa suomeksi. Kun Suomi on läpikotaisin pohjoismainen hyvinvointivaltio, olisi outoa, jos kansamme sokeutetaan muiden pohjoismaiden kielille. En nyt ota kantaa ruotsin kielen opiskelun määrään, mutta olisi sääli, jos koulun voisi suorittaa täysin ilman ruotsin kielen opintoja.

Kun puhutaan pakolaisista ja maahanmuuttajista, olisi hyvä muistaa, että olemme paljolti maahanmuuttajien perillisiä. Lisäksi kulkua on ollut runsaasti myös toiseen suuntaan. Parempaa elämää on lähdetty kautta aikojen hakemaan Amerikasta, Ruotsista ja muualtakin. Miksi emme sallisi tänne tulemista nyt, kun meillä menee tämän hetken vaikeuksista huolimatta hyvin? Myös ulkomaalaiset ovat lähimmäisiämme. Kotouttamiseen pitää toki panostaa hyvin.

Sadan vuoden päästä keskiverto suomalainen ei ehkä näytä minulta.








Ei kommentteja: