Koulumme festareilla on ollut puhumassa kaksi loistavaa esiintyjää. Eilisaamulla lavalla säteili Maria Guzenina ja tänään ruokatunnin jälkeen sulattelimme lounasta Antti Kaikkosen esityksen alla.
Guzeninan karisma on hämmästyttävä. Hän piti nuorta yleisöä puoli tuntia maagisessa otteessaan ja vielä englannin kielellä. Puheen sisältö oli aika niukka. Pääajatus oli, että vaikka on vastoinkäymisiä, pitää vain yrittää. On tietysti koskettavaa, kun hän kertoo kovasta lapsuudestaan ja venäläisenä kiusatuksi joutumisestaan. Hänen kauneutensakaan ei ole yhtään haitaksi.
Juttelin Kaikkosen kanssa hetken ennen hänen esitystään. Hänellä on sukujuuria Vpl. Pyhäjärvellä kuten minullakin. Hän on sosiaalisesti erittäin taitava. Oli heti kuin olisin puhunut vanhan tuttavan kanssa. Hänen puheensa oli sisällöltään huomattavasti Guzeninan puhetta painavampi. Silti hän piti kuulijat mukanaan. Hän oli pöntössä kuin kala vedessä. Huumorikin oli tilanteeseen sopivaa ja oivaltavaakin. Kun hän sanoi mikrofonin olevan jäykkä, hän jatkoi, että niinhän on esiintyjäkin.
Lahjat ovat moninaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti