Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 27. joulukuuta 2014

Kummallisia unia

Murehdin illalla tulevaisuuttani. Olen ajatellut keskittyväni seuraavalla jaksolla vain selviämään työstäni. Muutoinkin olen yrittänyt reivata taiteilijana kehittymistäni alas, jotta jaksan. Katsoin illalla dokumentin kuvataiteilija Braquen elämästä. Sydäntäni alkoi särkeä, kun näin joitakin hänen teoksiaan, jotka vaikuttivat elämääni kuin ilmestykset. Hyvä taideteos mykistää heti. Siinä on kaikki kohdallaan. Sellaisia toivoisin osaavani joskus tehdä. Voi tätä ristiriitaa.

Johtuikohan tuosta murheesta, että viimeyöni oli kovin elokuvapitoinen. Ensimmäisessä unessani olin  matkalla Suomesta Ruotsiin laivalla ruotsinkielisten keskellä. Otin kovasti kontaktia kömpelöllä ruotsillani. Laiva oli menossa jonnekin Etelä-Ruotsiin ja sieltä piti matkustaa kohti Tukholmaa.

Toisessa unessani lähetin jollekin fiksuna pitämälleni henkilölle ehdotuksen Tampereelle sijoittuvasta yli jalkapallokentän kokoisesta suorakaiteen muotoisesta alueesta, josta piti tehtämän taideteos. Ajatukseni oli, että hän tekee seuraavan siirron ja minä jatkan vuorollani. Hänen vastauksensa pursui ulos printteristä oikeaksi valtavasti taiteellisia elementtejä sisältävästä alueesta, jota minä lähdin tutkimaan. Teos teki niin suuren vaikutuksen, että minä juoksin innoissani pitkin aluetta. Jossakin vaiheessa vastaani alkoi tulla jollakin tavoin satumaisia hahmoja.

Seuraava uneni saattoi olla jatkoa edellisellä. Siinä minä olin sängyssäni kietoutuneena osaksi taiteellisia elementtejä siten, että minun oli vaikea olla. Naamassanikin oli kiinni jokin hökötys. Minä yritin rimpuilla vapaaksi ja huudella apua. Ääneni ei oikein kantanut. Yritin kurotella lähellä olevaan vaimooni saadakseni apua. Jossakin vaiheessa havahduin sen verran, että tunnistin hänen nukkuvan rauhassa vieressäni.

Viimeinen uneni saattoi myös liittyä tuohon valtavaan taideteoskenttään. Olin olevinani jossakin toimistossa töissä. Siinä oli jotakin etäistä samankaltaisuutta Control Dataan, jossa olin töissä 1980-luvulla. Sen johtajistoon kuului yksi koulumme päälliköistä. Kentällä tapahtui jokin henkilökuntaa koskeva aktiviteetti, jossa minä menestyin ja kyseinen johtaja suhtautui minuun suopeasti. Sitten toimistossa tehtiin jokin tutkimus, joka tyypitteli henkilökunnan jäsenet heidän persoonallisuuksiensa mukaisesti. Tässä tarinassa asuimme vaimoineni jossakin Keski-Vantaalla kerrostalossa ja lapset olivat vielä pieniä. Mainittu johtaja tuli meille käymään jonakin aamuna. Hän oli soittanut vaimolleni, joka oli sanonut minun olevan nukkumassa vielä. Johtaja oli kieltänyt herättämstä minua ja sopinut tulevansa paikalle. Niin hän tekikin. Jostakin syystä joku naapurissa asuvan äidin poispotkittu mies kävi meillä odottamassa, kun oli menossa tapaamaan lastaan. Sitten toimistossa käsiteltiin tutkimuksen tuloksista ja ne oli kirjattu suureen ständin tapaiseen seinään hierarkian mukaisesti. Jostakin syystä tähän tilaisuuteen oli siirretty kotoamme huonekalut. Ne piti siirtää päivän päätteeksi takaisin meille. Siirron piti hoitaa alemmassa kerroksessa oleva firma. Olin huolissani siitä, tapahtuisiko siirto riittävän ajoissa ja olisiko mukana firmasta kuskin lisäksi joku muukin. Pelkäsin joutuvani kantamaan huonekalut kuskin kanssa kaksistaan. Tätä asiaa kävimme jonkun kanssa selvittämässä kyseisessä firmassa. Kalusteet luvattiin toimittaa joko viiteen tai viimeistään kuuteen mennessä.

On väitetty, että unet mahdollisesti valmentavat meitä joihinkin haastaviin tilanteisiin. Enpä tiedä, olisiko näistä juurikaan apua.

Ei kommentteja: