Lapsuudessani miehen malli oli aika kapea. Sota-ajasta ja menneestä työeetoksesta varmaan kumpusi ajatus siitä, että mies on tyyni ja rauhallinen kaikissa olosuhteissa. Hän pitää tunteet sisällään ja on luotettava. Vaativissa tilanteissa hän johtaa viisaana toimintaa. Itkeminen ja marina ei kuulu miehisiin piirteisiin. Mies oli pomo myös kotona. Syvemmistä omista asioista ei puhutte kenellekään. Puhuttiin asiaa. Vain hullut kävivät terapiassa. Miehen ei missään tilanteissa sopinut osoittaa heikkoutta.
Tämä malli omaksuttiin jo lapsena ja onhan tuossa paljon hyvääkin. Kaveripiirissä kanteleminen oli ehkä pahin rikos, johon saattoi syyllistyä. Niinpä kiusaamiset jäivät tulematta aikuisten tietoon.
Poikien kirjat korostivat loputtomasti reippautta ja pärjäämistä. Erityisesti brittiläisperäisissä kirjoissa miehet olivat cooleja. Lapset olivat kirjoissa neuvokkaita ja ratkaisivat aikuisille kuuluvia ongelmia.
Ammatit olivat eriytyneitä sukupuolen mukaan. Äidit toimivat usein kotijoukkojen komentajina. Poikien ammatinvalinta suuntautui miesten ammatteihin. Tuleva perheen elatusvastuu vaikutti valintaan.
Tuollainen malli synnytti ahdistusta sellaisen pojan mielessä, joka ei ollut hyvä jalkapallossa ja muissa miesten hommissa. Jos oma minuus ei täsmännyt annettuun muottiin, sisäinen jännitys saattoi aiheuttaa outoja oireita. Kuka mina oikein olen? Psyyke saattoi olla haavoittuva. Sen seurauksena ei poika ehkä osannut puolustautua, kun kiusattiin. Haavoittuvuus tuotti väärän reaktion, mikä vain lisäsi kiusaamista.
Tytöt olivat jotakin pelottavan ihanaa. Tavoittamattomia.
Häilyvä käsitys itsestä saattoi estää tekemästä sellaista, mihin oli hyvät luontaiset edellytykset. Kun omista tunnoista ei puhuttu, jäi empatia sen mukana tuoma tuki kasvulle saamatta. Kypsymätön Don Quijote joutui yksin kohtaamaan tuulimyllynsä.
Onko kauhistuttavampaa viiteryhmää kuin joukko agressiivisia ja suulaita teinejä?
Jos ahdistus kasvaa riittävän suureksi, poika voi varttuessaan ruveta puhkomaan miehuuden pakkopanssaria ja huomata kasvavansa ihmiseksi. Oma minä alkaa hengittää. Poika tekee ihmeellisiä löytöjä itsestään ja ulkomaailmasta. Mahdollisuuksien ja potentiaalin välinen juopa pienenee. Toimivammat suhteet muihin alkavat kannatella.
Paljon olen löytänyt itsestäni. Kukahan minusta vielä tulee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti