Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 1. joulukuuta 2014

Onnellinen murhe

Koulussa oli tänään festarit ja minulla taidepaja. Suosiosta kertoo jotakin se, että hankin tapahtumaan 10 metrin rullan 1,5 metriä leveää akvarellipareria ja se meni melkein kokonaan. Olin kuvitellut opiskelijoiden viipyvän ja paneutuvan akvarellimaalauksensa tekoon, mutta kun festareilla kierrettiin paikasta toiseen kuittauksia keräten, tälläkin rastilla sitten saatettiin viihtyä vain varttitunnin tai sinne päin. Hyvin he kuitenkin saivat teoksensta maalauiksi.

Minulle tämä oli hyvä harjoitus, jos aion antaa opiskelijoiden tehdä vesivärimaalauksia Taide ja kulttuuri-kursseillani. Tilanne pitää organisoida määrätietoisemmin. Nyt oli porukkaa välillä niin runsaasti, että oli haastavaa pitää hommaa käsissä. Tussipiirustuksen salliminen oli virhe. Sitäkin joutui pöytien pintaan ja tuntui juuttuvan. Puhuin asiasta siivoojalle. Toivottavasti heillä on riittävän tehokasta pesuainetta.

Olin varannut lehtiä, joiden kuvista opiskelijat olisivat voineet hakea innoitusta. Niitä ei juuri tarvittu.  Opiskelijat tarttuivat heti toimeen. Teoksia tuli niin paljon, että osa on vieleä liimaamatta seinälle, kun maalarinteippi loppui.

Homman vetäminen otti voimille, mutta oli mukavaa, että opiskelijat tulivat mielellään maalaamaan. Meillä ei ollut juuri muuta suojaa pöydille kuin sanomalehdet. Niin vain kävi, että pöydät saivat runsaasti koristuksia. Kuka siivosi ne. Aivan, oli se kova homma. Sain pestä myös pensselit, värikipot ja värialustat. Ehkä se oli sen arvoista. Oli mukavaa suoda opiskelijoille tilaisuus luovaan työhön ja se tuntui maistuvankin.


Ei kommentteja: