Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 11. joulukuuta 2014

Väärissä ammateissa 1

Ammatinvalintani kauan sitten oli järkiperäinen prosessi. Se toisaalta onnistui, toisaalta epäonnistui. Lukiossa ei ollut minkäänlaista ohjausta asiaan. En tiedä, olisiko se auttanut. Itsetuntemukseni oli aika heikko. Yhtenä kriteerinä oli nopea työllistyminen, koska kannoin vastuuta mielessäni todennäkoisestä perheen elatusvelvollisuudesta.

Valtiotieteellinen tuntui kiinnostavalta, mutta jätin sen pois laskuista, koska kyseisen tiedekunnan tutkinto työllisti tuolloin huonosti. Päädyin laittamaan paperit kauppatieteellisiin opinahjoihin, teknisen korkeakoulun rakennuspuolelle ja pariin kauppaopistoon. Helsingin kauppakorkeaan en päässyt, koska en tullut lukeneeksi kunnolla pääsykoekirjoja, Hankkenille olisin päässyt papereilla, mutta en selvinnyt suomenkielisiltä vaaditusta kielikokeesta. Teknisen korkeakoulun pääsykokeet olivat minulle liian vaativat, mikä oli onneksi Suomen rakennusalalle sekä itselleni. Pääsin papereilla Vaasan yliopiston taloustieteelliseen, Turun kauppakorkeakouluun ja kauppaopistoihin. Olisin luullakseni voinut aloittaa merkonomiopinnot koulussa, jossa myöhemmin toimin opettajana.

Historia olisi ollut hyvä vaihtoehto, mutta en tuolloin tiennyt pitäväni aiheesta. Opettajan ammatti oli suljettu pois, koska isäni ei viihtynyt ammatissa. Kuvataidealaa en harkinnut, koska minulla ei ollut käsitystä omista taipumuksistani ja ala oli silloinkin epävarma.

Valitsin Turun kauppakorkean, koska tutkinto antoi mahdollisuuden toimia hyvin erilaisissa tehtävissä, mikä on osoittautunutkin todeksi. Valintaani vaikutti varmaan myös isäni liike-elämämyönteisyys. Hän toimi yrittäjänä opettajan työnsä ohella.

Valmistuin ekonomiksi ja menin armeijaan, jonka loppuvaiheessa aloin tutkia työpaikkailmoituksia. Päädyin b-to-b -myyntineuvottelijaksi atk-alalle, kuten siihen aikaan kutsuttiin toimintaa, joihin nykyään liitetään etuliite IT tai ICT. B-to-b tarkoittaa sitä, että myin tietojärjestelmiä yrityksille.

Ala oli nuori. Yrityksen edustamat amerikkalaiset tietokoneet olivat alan huippua, mutta Suomessa  tehdyt sovellukset rajottuneita. Nämä olivat tarkoitetut laskutuksen, reskontran, palkanlaskennan ja kirjanpidon hoitamiseen. Tein ahkerasti töitä, mutta menestyin surkeasti.

Myyntineuvottelijan työssä ei ratkaise työn määrä vaan tulokset, joita verrataan vuotuiseen rahassa ilmaistuun tavoitteeseen. Luulen, että menestystäni jarrutti se, että olin epävarma toimitusten onnistumisesta. Se varmaan heijastui minusta neuvottelutilanteissa ja mahdolliset asiakkaat vaistosivat sen. Myyntialueeni ei ehkä ollut kovin hedelmällinen. Kovasti sitä kampasin. Muistan yhden kaupan, jonka hävisin, koska järjestelmää hankkiva yritys oli palkannut konsultin, joka suositteli kilpailijaa. Yhden kaupan hävisin, koska eräs toinen kilpailija päätti myydä ratkaisunsa puoleen hintaan.

Epävarmuuteni ei ehkä ollut aiheetonta, koska jouduin toteamaan yhden asiakkaani laittaneen myymäni järjestelmän pois käytöstä sen soveltumattomuuden vuoksi. Asiaan kuuluvat laskut he kuitenkin joutuivat maksamaan. Asia jäi vaivaamaan minua, niin että vuosien jälkeen soitin ja pyysin anteeksi tai ainakin yritin jotenkin pahoitella tapahtunutta.

Oli yritys tehnyt onnistuneitakin kauppoja. Helsingin yliopisto käytti yrityksen tietokonetta eikä varmaan tyytynyt vähään. He eivät varmaankaan olleet riippuvaisia yrityksen toimittamista sovelluksista vaan tekivät järjestelmänsä itse tai hankkivat ne muualta. Varmaan yrityksen ohjelman joissakin ympäristöissä toimivat kohtuullisesti. Eräs käytetyn järjestelmän minulta ostanut pieni painoalan yritys vaikutti tyytyväiseltä hankintaansa.

Yrityksessä elettiin korkeapainemyynnin aikaa. Se oli kingi, joka väänsi kaupan. Toimituksesta sitten vain yritettiin jotenkin selvitä. Myöhemmin liike-elämässä on ymmärretty tyytyväisen asiakkaan merkitys ja alettu puhua asiakassuhdemarkkinoinnista. Tyytyväinen asiakas ostaa uudestaan ja suosittelee muille.

Pari vuotta minun annettiin yrittää. Ihmeen kauan. Sovimme sitten työnantajani kanssa, että siirryn kouluttamaan asiakkaita järjestelmien käytössä. Se oli tyylikäs ja pehmeä ratkaisu.

Ei kommentteja: